Lukijalta: Suuri huoli perusopetuksesta Turussa
Syvälahden monitoimitalon uusi hieno koulujärjestelmä perustuu kortteleihin, joissa on yhdistelmäluokkia. Kortteleissa on lasiseinät, omia paikkoja ei ole kenellekään. Kortteleissa voidaan jakautua ryhmiin, jotka vaihtuvat milloin tahansa.
Tällä hetkellä 1–2-luokkalaisia on heidän korttelissaan 81. Tätä jättiryhmää luotsaa neljä opettajaa, jotka kaikki ovat yhtä lukuunottamatta uusia kaikille oppilaille. Viime vuonna 1–2-luokkalaisia oli 67, ja heillä oli kolme opettajaa, jotka kaikki olivat pienillä pätkäsopimuksilla sijaisia.
Rehtori seisoo henkeen ja vereen uuden opetussysteemin takana. Hirvensalon Maininki-lehdessä (elokuu 2019) hän kertoo, miten luokkakoot ovat suurempia kuin muualla Turun kouluissa, jopa 32 oppilasta luokassa.
Mihin jää tästä totuus alakoulun yhdistelmäluokista, joissa luokkakavereita ja täysin uusien asioiden opettelijoita on siis yhteensä 81? Artikkelissa myös kerrotaan, miten ensimmäisen vuoden aikana on lukuisia virheitä korjattu ja opettajat ovat tottuneet uusiin toimintatapoihin.
Tämäkään ei ole täysi totuus ainakaan 1–2-luokkalaisten kohdalla, sillä lähes kaikki opettajat ovat uusia, hekin opettelevat yhteistoimintaa. Ymmärrän myös rehtoria, on hänen työtään olla innostunut uudesta tavasta toimia, ei muutos muuten ainakaan onnistuisi. Tämä ei vaan toimi, se pitäisi nyt nähdä.
Miettivätkö päättäjät lainkaan, jos heidän pitäisi työskennellä 80 työkaverin ja neljän pomon kanssa päivittäin, miten he jaksaisivat? Miten lapsi pystyy oppimaan monia uusia asioita ja sääntöjä, kun jos jo sosiaalinen kuormittavuus on tätä tasoa?
Mitä jos oppiminen ei etenekään ”normaalisti”, vaan tarvitsee enemmän tukea? Miten lapset saadaan innostumaan jatkossakin opiskeluista, kun jokainen päivä on uuvuttava jo 7-vuotiaana? Lapset tarvitsevat selkeyttä ja pysyvyyttä. Meillä on jo näyttöä, miten luokattomuus ei lukioikäisenäkään toimi. Miten se voisi toimia 7-vuotiaana?
Opettajat tekevät parhaansa, mutta heidänkin jaksamisensa on huolenaiheena. Heille tulee jokaiselle esimerkiksi kaikkien vanhempien Wilma-viestit. Se tarkoittaa esimerkiksi 81 viestiin vastaamista päivittäin, jos jokainen toisesta vanhemmasta laittaa viestin. Miten he arvioivat lapsien opetuksen tarvetta ja suoriutumista, miten he osaavat edes enää kenenkään nimiä?
Entä kun opettaja sairastuu, ja muut paikkaavat häntä? Pahimmallaan voi olla kaksi opettajaa 81 lapsen kanssa.
Tässä on nyt enemmän kyse päättäjien arvovalinnoista. Uskon, että tästä tulee lisäksi kallis lasku yhteiskunnalle myöhemmin, jo nyt koko ajan näkyvinä ja lisääntyvinä mielenterveysongelmina ja pahoinvointina. Enkä missään tapauksessa haluaisi, että lapseni on tämän uudistuksen koekaniini.
Tulevaisuuden laitoksella sosiologit kertovat, että hallituksen suunta on tehdä lapsista verkostoitumisen ja tiimityön ammattilaisia, pärjätä missä tilanteissa vaan ja kenen kanssa vaan. Suuntana on pätkätyöt ja projektit tulevaisuudessa sekä myös noin 50 prosentin työllistyminen.
Puolet tekevät muuta kuin ansiotyötä, ja toinen puoli hoitaa maksut moniammatillisina tehotyöläisinä yhteiskunnassa. Pitkäaikainen työntekijä on tulevaisuudessa viisi vuotta samaa työtä tehnyt. Valtavan hieno suunta, tätäkö todella halutaan?
Halutaanko koko Suomen arvostettu koulutusjärjestelmä lopettaa?
