Lukijalta: Aika aikaa kutakin
Kiitos Birgitta Wulf hyvästä kirjoituksestasi (TS 25.7.). Muistelit lapsuuttasi oivalla tavalla. Aion käyttää sitä vanhusten kanssa muistelun pohjana, keskustelun herättäjänä.
Lukiessani muisteluasi menneestä voin vain todeta, että jokaisen muistot ovat kuitenkin henkilökohtaisia kokemuksia ajasta. Olen työskennellyt vanhusten parissa lähes 30 vuoden ajan ja muistelu on yksi tärkeä ja mielenkiintoinen osa työtäni.
Rupesin ajatuksissani vertailemaan omaa lapsuuttani; silloin oli ruokaa tarpeeksi. Jugurtti oli uutuutta ja sitä aloimme saada joskus 70-luvulla. Limonadia oli vain syntymäpäivillä ja sipsit tulivat 80-luvulla.
Kirjastoa käytin ahkerasti, ei silloin äiti ihmetellyt mihin hävisin. Asuimme Sirkkalankadulla, kävellen menin pääkirjastoon, nukenrattaita työnnellen. Ovi oli hankalan raskas, mutta kirjaston täti ystävällinen. Oli erikoinen pöytä, jossa kuulokkeet muistaakseni neljälle kuuntelijalle, ääneen luettuja satukirjoja varten. Siinä oli aina jono!
Luonnollisesti tietokoneita ja älylaitteita ei ollut. Äiti arvaili, ehkä, että Kupittaanpuistossa ollaan tai kirjastossa.
Lankapuhelin tuli kotiimme vuonna 1972. Ei sillä huvikseen saanut soitella, piti kysyä lupa vanhemmilta ja olla myös todellista asiaa.
Kävelimme ja pyöräilimme kavereitten kanssa paljon. Talvisin oli lumilinnat ja luistelut. Kupittaalla kopissa, joka lämpeni puilla, vaihdettiin luistimet. Muistoissani saan edelleenkin sen lämmön, tuoksun ja ahtauden mieleeni. Menin Kupittaalle usein jo ennen kahdeksaa. Lämmittäjä ei ollut vielä tullut, joten luistimet vaihdoin hangessa.
Kesämökkiä ei perheellämme ollut, joten pääsimme sisarusteni kanssa kesäsiirtolaan Hirvensaloon. Siitä on jäänyt mukavia muistoja, osittain siksi Pelastusarmeija saa minulta joulupataan joka vuosi kolikon jos toisenkin.
Kavereitten luo ei sisälle menty leikkimään, vaan koko sakki, isot ja pienet, leikkivät ulkona yhdessä muun muassa kirkonrottaa sekä rosvoa ja poliisia, mutta se onkin jo toinen tarina. Hyvää ja muistorikasta kesää kaikille.
Tarja-Riitta Nurmi
askartelunohjaaja, viriketoiminta, Turun kaupungin vanhusten asumispalvelut
