Lukijan kolumni: Geeniperimäselitykset lisääntyvät
LUKIJAN KOLUMNI
Saimme lukea lehdestä, että geeniperimä vaikuttaa anoreksia-alttiuteen (TS 22.7.). Juttu päättyy ravitsemusterapeutin sanoihin: ”Se voi auttaa potilasta itseään ymmärtämään, miksi juuri hän sairastui”.
Luin artikkelin vähän niin kuin piru raamattua. Olen allergisoitunut geeniselityksille. Nyt voin siis kysyä, mihin tuo itseymmärrys johtaa.
Katsooko anorektikko syyttävästi vanhempiaan vuoron perään, kummalta hän nuo altistavat geenit on perinyt?
En halua kieltää geenien vaikutusta, mutta haluan kiinnittää huomion kulttuuriin ja vallitseviin arvoihin.
Anoreksia on viime vuosikymmeninä lisääntynyt yläluokan tyttöjen taudista tavallisten nuorten naisten vitsaukseksi. Usein siihen liittyy täydellisyysvaatimus koulumenestyksessä ja harrastuksissa sekä vallalla oleva hoikkuusihannointi, mitä media ja mainonta rummuttavat korkein desibelein ja isoin värikollaasein.
Tuleekin luonnostaan mieleen kysyä, onko viime vuosikymmeninä hyvinvointivaltioiden ihmisten geeniperimässä tapahtunut oikea anoreksiakvanttiloikka vai onko tyttöjen ja nuorten naisten hoikkuuspakko onnistuttu aivopesemään yhä isommalle joukolle puolustuskyvyttömiä teini-ikäisiä, nyt myös poikia?
Onneksi lehtijutussa on sentään tärkeä huomio: ympäristövaikuttumia, jotka lisäävät anoreksiariskiä, on kuitenkin enemmän tytöillä kuin pojilla.
Siitä voisi yleisemminkin päätellä, että juuri ympäristö-, kulttuuri-, arvo- ja valtailmapiirien yhteyksiä niin ihmisten hyvin- kuin pahoinvointiin tulisi tutkia. Niihin me ihmiset voimme vaikuttaa, koska ne me olemme myös itse luoneet. Niillä voimme lisätä hyvinvointi- ja vähentää pahoinvointivaikuttumia. Saamistaan geeneistä voi joko olla kiitollinen tai pahoillaan.
Tiede ja tutkimus ovat tietenkin tärkeitä välineitä hyvinvoinnin edistämiseksi. Kyseisen lehtiartikkelin tutkimuksen tulokseksi voi tulkita anorektikon itseymmärryksen ja hoitokeinojen kehityksen. Jos taas tutkitaan tehokkaasti sairauden yhteyksiä ympäristö- ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, voidaan ennaltaehkäistä sairauksien leviämistä.
Mainittakoon, että paljon siteeratussa Wilkinsonin ja Pickettin tutkimuksiin perustuvassa kirjassa Tasa-arvo ja hyvinvointi todetaan, että niin mielisairauksien määrä, lukutaidottomuus, teini-ikäisten raskaudet kuin väkivalta ovat yleisempiä valtioissa, missä tuloerot ovat suuria.
Mitä suuremmat tuloerot, sitä huonommin ihmiset voivat, niin köyhät kuin rikkaat. Pienet tuloerot taas vähentävät pahoinvointia, kun ihmisten on silloin helpompi luottaa kanssaihmisiin.
Kirjoittaja on yhteiskunnallisten aineiden opettaja, eläkkeellä.
