Lukijalta: Poliitikkojen päätöksillä hukataan kansan yhteistä omaisuutta
Se suomalainen, joka syntyy maahamme ehkä 50–80 vuoden päästä, syntyy satojen rikkauksista tyhjennettyjen kaivoskuoppien maahan. Hän varmaan pohtii sitä, miksi maamme suuret maanalaiset luonnonvarat on luovutettu muun maailman rikkaille maille, vieläpä naapureille Ruotsille ja Norjalle.
Hän varmaan myös kysyy sitä, miksi niiden ei annettu olla turvassa maan alla. Miksi ei ajateltu tulevia sukupolvia ja odotettu kunnes omin voimin olisi päästy rikkauksiemme nostoon?
Poliitikot vetosivat ainoastaan siihen, että on hyvä, kun ulkomaiset kaivosyhtiöt luovat paljon työpaikkoja meille suomalaisille. Työllisyyteen vedoten he takasivat omaa pysyvyyttään politiikan huipulla.
Oman edun tavoittelu johti osin siihen, että näin kadotimme niin tulevaisuuden työpaikat, kuin ne maassa olevat mittaamattomat luonnonrikkautemmekin.
Hän syntyy myös maahan, joka 2000-luvun alkuvuosina ja myöhemminkin, ainoana pohjoismaana oli polttanut miljardit eurot poikineen EU:n hulttiomaiden kerskakulutuksen juhlien maksuun.
Suomi kun piti itseään muka fiksuna ja vastuullisena ja hyvänä esimerkkinä muille pohjoismaille. Ja mallimaana niille muille pohjoismaille, jotka eivät näihin muiden maiden velkojen maksamiseen lähteneet. Vaan päinvastoin asettivat oman maansa kansan hyvinvoinnin etusijalle.
Silloin Suomen olisi siltä rahapaolta pelastanut kansan tahto, mutta eihän kansan arkijärkeä poliitikko arvosta, vaikka täysi syy olisikin. Ei vaikka kansan arkijärki useimmiten ja niin monessa poliitikon eliittijärjen ohittaakin.
Hän varmaan myös lukee maansa historiasta sen, miten suomalaiset aikoinaan omistivat Suomen, mutta niin ei ole ollut pitkään aikaan.
Sillä niin valtion kuin yksityisenkin puolen tuotantolaitoksia ja muita tuottavia yrityksiä myytiin jatkuvana virtana ulkomaalaiseen omistukseen. Ja niin niiden tuotot siirtyivät suomalaistyövoimin muille maille, vaikka tarve olisi ollut itselläkin.
Nämä niin sanotut vastuunkantajat löytyvät edeltäneistä Suomen päättäjistä ja niin kai tulee jatkumaankin, sillä mikä ihme sen meillä muuttaisi?
Taisto Levo
Alastaro
