Lukijalta: Kutistuva kansantaloutemme on tulevaisuuden uhka
Pystymmekö pitämään Suomen asutettuna sivistysvaltiona muutaman laivanrakennustelakan ja sellutehtaan hankkimilla vientituloilla? Suomen ansaintalogiikkahan toimii niin, että vientiteollisuuden hankkimalla lisäarvolla kustannamme osan kotimaisesta kulutuksesta ja palveluista.
On kuitenkin käynyt niin, että yhä harvempi viennistä hankittu euro poikii uutta kasvua valtion kirstusta.
Taloutemme tukeutuu entistä laajemmin kotimaan markkinoihin ja kulutukseen. Palvelemme toinen toisiamme ja pesemme toinen toistemme paitoja.
Olemme muuttumassa hyvää vauhtia suljetuksi taloudeksi, jonka rahavirtoja ohjailevat ylikansalliset yritykset.
Vuoden 2008 talouslaman seurauksena Suomen talouden koko supistui ja teollisuuden ja tuotantotalouden volyymistä häipyi noin kaksikymmentä prosenttia. Sen seurauksena tuotantopotentiaalimme heikentyi nopeammin kilpailumaihin verrattuna.
Vaihtotaseemme on pysynyt vuodesta 2010 lähtien miinuksella, kun se vielä vuonna 2000 oli yksitoista prosenttia plussalla.
Vuonna 2008 kymmenen suurimman yrityksen joukossa oli seitsemän viennistä pääasiallisesti tulonsa hankkivaa yritystä, suurimpana Nokia.
Näiden yritysten jalostusarvo oli viisitoista miljardia, joista pelkästään Nokian osuus lähes viisi miljardia euroa. Vuonna 2013 tässä joukossa vientiä harjoittavia yrityksiä oli enää viisi ja suurimmat liikevaihdoltaan olivat pankkeja ja kauppaketjuja.
Ryhmän jalostusarvo oli pudonnut 11,2 miljardiin. Sen jälkeen tilanne ei ole suuresti muuttunut.
Yhä useampi suomalainen ja kansainvälistynyt pörssiyhtiö investoi maamme rajojen ulkopuolelle lähemmäksi markkinoita ja raaka-ainelähteitä. Niiden investoinnit hyödyntävät kyseistä kohdemaata ja myös ansaittu voitto kotiutuu sinne tai uusiin investointeihin, ei kuitenkaan Suomessa.
Samaan aikaan meillä eritoten terveyspalveluissa toteutuu käänteinen ilmiö. Ulkomaiset sijoitusyhtiöt ostavat vanhustenhoitoon ja terveyspalveluihin erikoistuneita yrityksiämme ja muuttavat ne rahantekoautomaateiksi.
Lainoittamalla paikallisia yrityksiään ylikorkeilla sisäisillä koroilla ne tulouttavat saamisensa veroparatiiseihin ja jättävät paikalliset yritykset ”huonolle hapelle”. Samalla valtiolta jää saamatta miljoonien verotulot.
Myös kansalliset tukijalkamme työllinen väestö ja syntyvyys ovat laskemassa kuin lehmän häntä. Yhä harvempi käsi hankkii elannon eläkeläisille, sairaille ja työttömille. Sosiaali- ja terveydenhoitomenot uhkaavat karata käsistä.
Samaan aikaan kuitenkin valmistellaan kansalaispalkkaa ilman työllisyysvelvoitetta. Suurimmat kaupungit kasvattavat omaa volyymiään ja imevät loputkin resurssit autioituvasta peräpohjolasta.
Osana EU:n ydintä eli euroaluetta olemme yhä tiukemmin vastuussa myös muiden tekemisistä. Suomen saatavien määrä oli 2017 suurempi kuin budjetti ja kolmannes maamme bruttokansantuotteesta.
Tämän lisäksi suoria EVM- (Euroopan vakausmekanismin), ERVV- (Euroopan rahoitusvakausväline) ja Kreikka-vastuita Suomen valtiolla on kaksikymmentä miljardia euroa, joka on neljäkymmentä prosenttia valtion budjetista.
Ison-Britannian eron vaikutukset näkyvät valtion tulevissa budjeteissa. Samaan aikaan ilmavoimien hävittäjähankinnat nostavat valtion menoja vuosiksi eteenpäin.
Valtion ja kuntien menoja on karsittava vähintään 2–3 prosenttia vuodessa hallintoa virtaviivaistamalla ja henkilöstömenoja karsimalla.
Valtion maksamat tuet on arvioitava niiden vaikutusten mukaan muun muassa muuttamalla yritystuet ehdollisiksi. Toimintoja on ohjattava tulosperusteiseksi. Tulos tai ulos.
Paavo Kajander
Metsänhoitaja
