Lukijalta: Lähihoitajaksi ei sovi kuka tahansa

Huoli lähihoitajien saatavuudesta on herättänyt viime aikoina ansaittua keskustelua. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusala ovat perinteisesti olleet haluttuja, niin sanottuja kutsumusaloja.

Ne ovat sitä edelleen. Hoito- ja hoiva-alat eivät kuitenkaan houkuta kaikkia jäämään alalle, vaan osa hakeutuu työkuormaltaan kevyempiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin, joissa työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Yksi houkuttelevuustekijä on, että hoito- ja hoiva-aloille koulutettaisiin jatkossa vain alalle soveltuvia osaajia.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on selvittänyt useiden vuosin ajan jäsentensä työhyvinvointia sekä kokemuksia koulutuksen, ammatti-identiteetin, osaamisen käytön ja eettisyyden merkityksestä.

Koulutus luo ammatti-identiteetin ja osaamisen, jotka pohjaavat siihen, että hoitaja haluaa hoitaa hyvin. Hoitoalalla tarvitaan motivoituneita, hoitotyöstä kiinnostuneita työntekijöitä, joilla on vahva ammattietiikka ja hyvät vuorovaikutustaidot. Vain näin voidaan taata potilas- ja asiakasturvallisuus sekä hyvä hoidon laatu.

Lähihoitaja on vastuussa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Tämä edellyttää halukkuutta, valmiutta ja kykyä ottaa vastuuta.

Lähihoitajan työn yksi perusta on ammattietiikassa. Eettisten ohjeiden periaatteet ovat ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, vastuullisuus sekä yhteisöllisyys.

Lähihoitaja kohtaa työssään toiveikkaita, mutta myös pelokkaita, sairaita ja kuolevia ihmisiä, jotka on osattava kohdata empaattisesti ja ammattitaitoisesti yksilöinä.

Työ on fyysisesti ja henkisesti raskasta, ja tahti on kiihtynyt entisestään viime vuosina. Lähihoitajan työ on aivotyötä, jota esimerkiksi Työterveyslaitos on nostanut ansiokkaasti esiin.

Kaikista ei ole hoitajiksi. Liian usein lähihoitajakoulutusta tarjotaan viimeiseksi vaihtoehdoksi, vaikka opiskelijalla ei olisi mitään valmiuksia työllistyä alalle. Moni koulutuksen järjestäjä on luopunut karsivista pääsy- ja soveltuvuuskokeista.

SuPer on ajanut vahvasti kokeiden pakollisuutta ja valtakunnallisuutta. Jo vuonna 2016 valtaosa, 96 prosenttia, SuPerin kyselyyn vastanneista superilaisista oli sitä mieltä, että pääsy- ja soveltuvuuskokeista ei saa luopua. Vastanneilla oli päällimmäisenä huoli potilaista ja asiakkaista, heidän turvallisuudestaan ja hoidon laadusta. Myös liitossa nähtiin, mikä riski kokeista luopumisessa on.

Asiakkaat ja työkaverit, omaiset ja työnantaja ansaitsevat koulutetun hoitajan, jonka ammattitaitoon ja osaamiseen voi luottaa ja joka osaa kohdata asiakkaan yksilönä.

”Hoitajille itselleen on itsestään selvää, että ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi, mutta ymmärtävätkö päättäjät?” Avoin vastaus SuPerin selvityksestä Ammatti vaatii ammattitaitoa (2016).

Silja Paavola

puheenjohtaja

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer