Lukijalta: Suomalainen aluepolitiikka uskoo joulupukkiin
Aluepoliittinen konsulttitoimisto MDI julkaisi tuoreen, koko maata koskevan väestöennusteen. Tulos on dramaattinen. Ennätysalhainen syntyvyys yhdistettynä voimakkaaseen muuttoliikkeeseen muokkaa jo lähivuosien Suomea voimakkaasti ja paljon nopeammin kuin Tilastokeskus vuonna 2015 ennusti.
On siis aivan pakko kysyä, kykeneekö suomalainen aluepolitiikka mukautumaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen? Osataanko tilastot lukea rehellisesti, vai uskottelevatko päättäjät itselleen edelleen, että koko Suomi voidaan pitää asuttuna ja ihmiset palveluiden piirissä, vaikka niin ei oikeastaan ole ollut enää pitkään aikaan.
Suomessa tulee olemaan kolme kasvukeskusta ja maakuntaa: pääkaupunkiseutu/ Uusimaa, Turku/ Varsinais-Suomi ja Tampere/Pirkanmaa. Kohtuullisen hyvä näkymä on myös Oulussa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Vaasassa. Kaikkein pahiten väkiluku vähenee Kainuussa ja Etelä-Savossa ja myöskin Satakuntaa koskeva ennuste on heikko.
Toisin kuin usein luullaan, väestö ei Suomessa ole keskittynyt ollenkaan niin voimakkaasti kuin vaikkapa Ruotsissa ja Tanskassa. Pohjois-Ruotsissa ei asu juuri kukaan ja Tukholman lisäksi vain Malmö sekä Göteborg ovat ainoita kasvukeskuksia. Tanskalaiset taas ovat pakkautuneet Kööpenhaminan seudulle.
Suomen erilaisuuteen on vaikuttanut tietysti keskeisesti sotien jälkeinen asutuspolitiikka. Lisäksi yliopistolaitoksen hajasijoittuminen on ollut merkittävä tekijä. Ilman Oulun yliopistoa Pohjois-Suomessa voitaisiin olla samassa tilanteessa kuin Ruotsissa.
Enää Suomi ei kuitenkaan ole entisensä ja monet asiantuntijat ennustavat muutoksen vain nopeutuvan. Suomi muuttuu rakenteellisesti muun Euroopan kaltaiseksi.
Muuttoliike, heikko syntyvyys, työvoimapula ja vanhusväestön kasvava osuus (80 vuotta täyttäneiden osuus kolminkertaistuu nopeasti) ovat haasteita, joihin tulisi myös aluepolitiikan keinoin vastata.
Asenne muuttoliikkeeseen tulee muuttaa täysin. Edelleen kuulee puheenvuoroja, joissa liikkuminen työn perässä nähdään mörkönä. Jos tulevaisuuden Suomi kuvittelee ratkaisevansa vanhustenhuoltoon liittyvät kysymykset edes kohtuullisesti, ihmisten tulee asua selvästi nykyistä lähempänä toisiaan. Sama koskee työvoimapulaa, joka ei kuitenkaan ratkea pelkällä maan sisäisellä muuttamisella. Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa.
Paraikaa käydään hallitusneuvotteluja, joissa yhtenä asiana käsitellään rakennerahastoja, EU-rahaa. Tähän saakka Suomi on jakanut ohjelmakauden reilun puolentoista miljardin potin hyvin keskeisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Asukasta kohden Lappi on saanut 106 kertaa enemmän rahaa asukasta kohden kuin Uusimaa. Varsinais-Suomen saanto on ollut melkein yhtä onneton kuin Uudenmaan.
Muutoksessa uuden aluepolitiikan yhdeksi tukipilariksi pitäisi nostaa vaikuttavuus ja yhdenvertaisuus. Käytännössä tämä tarkoittaisi EU-rahojen jakoperiaatteiden uudistamista.
Myös kasvukolmiossa Helsinki-Turku-Tampere on ongelmia. Esimerkiksi työttömiä työnhakijoita on moninkertaisesti verrattuna itäiseen ja pohjoiseen Suomeen.
Aluekehityksen suunta on jo pitkään ollut sama, mutta poliittiseen päätöksentekoon se ei ole juurikaan vaikuttanut. Tulevassa hallitusohjelmassa uudistamiseen on oiva mahdollisuus. Joulupukkiin uskominen aluepolitiikassa kannattaa lopettaa ja perustaa keinovalikoima tosiasioille.
Kari Häkämies
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja (kok)
