Opintoaikoja ei
lyhennetä lainalla
Markus Malmberg (TS 21.2.) profetoi nykyisen opintotukimallin tulleen tiensä päähän ja haikaili isiemme aikaisen, kokonaan lainamuotoisen tuen perään.
Sen lisäksi, että Malmbergin kirjoitus oli tuskallisen täynnä asiavirheitä, minua ihmetyttää harhakäsitys, että tuen muuttamisella kokonaan lainaksi olisi vaikutusta opintoaikojen lyhentämiseen. Tämä kun opintotukiuudistuksenkin taustalla on.
Opintotuki nykymuodossaan ei ole ilmaista rahaa. Se on vahvasti vastikkeellinen. Sitä saa vain, jos suorittaa riittävän määrän opintopisteitä. Tuki on myös tarveharkintainen etuus eli saanti keskeytyy, jos sitä ei todellisuudessa elääkseen tarvitse. Opintotuki on lisäksi sosiaaliturvaa, ei palkkio opiskelusta eikä koulutuspoliittinen kiristysruuvi.
Opintorahapainotteinen opintotuki on merkittävimpiä syitä sille, että jokainen voi opiskella taustastaan, vanhempien varallisuudesta tai tulotasostaan riippumatta. On kohtuutonta, että yksi ryhmä pakotettaisiin elämään ainoastaan lainarahalla.
Jokaisella ihmisellä on perustuslaillinen oikeus perustoimeentuloon. Tällaisen kehityksen myötä voimme heittää hyvästit sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Köyhien ja kouluttamattomien lapsilla ei ole enää asiaa korkeakouluihin.
On totta, että opiskelijat hyödyntävät opintolainaa jopa tarpeettoman vähän. Toimeentuloa täydennetään mieluummin käymällä työssä. Syitä tähän ovat haluttomuus elää lainarahalla sekä epävarmuus tulevaisuuden työllistymisestä ja takaisinmaksukyvystä. Nykyään vastavalmistunutta odottavat usein epävarmat työmarkkinat, määräaikaiset työsuhteet ja rikkonainen työura. Toisaalta opintojen venymisen keskeisin syy on juuri työssäkäynti.
Koska opiskelijat eivät halua nostaa lainaa, lainaosuuden kasvattamisella voidaan lisätä ainoastaan opiskelijoiden työssäkäyntiä, pidentää opintoaikoja entisestään sekä kasvattaa keskeyttämisriskiä.
Opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen opintoaikojen lyhentämisen verukkeella tuntuukin olevan pelkkä poliittinen keppihevonen sosiaaliturvajärjestelmän rapauttamisen ja hyvinvointivaltion oikeutuksen kyseenalaistamisen tiellä.
