Juna-aseman hissi on kolmatta viikkoa rikki. Kahvilan ja parturi-kampaajan ovella on korkea koroke. Ovet eivät aukea automaattisesti. Inva-wc toimii romuvarastona.

Tässä vain muutama poiminta niistä ongelmista, joihin vammaiset nuoret törmäävät arjessaan.

Vammaisen nuoren arkeen kuuluu myös oikeus kouluttautua ja päästä töihin, ihan kuten muillakin. Oikeus määritellään muun muassa YK:n vammaissopimuksessa, jonka Suomi on ratifioinut.

Tämän lisäksi viime vuosina on keskusteltu paljon yhdenvertaisuudesta ja erilaisuuden ymmärtämisestä, mutta silti vammaisilla on vaikeuksia päästä työelämään ja opiskelemaan.

Invalidiliiton teettämän tutkimuksen mukaan 97 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että pyörätuolia käyttävä henkilö kelpaa työkaveriksi tai naapuriksi siinä missä kuka tahansa muukin – ja kuitenkin Ihmisoikeuskeskuksen ja Vammaisfoorumin tuoreen kyselyn mukaan vammaisista henkilöistä palkkatyössä on vain 14 prosenttia.

Miksei ajatus yhdenvertaisuudesta kanna käytäntöön saakka?

Esteettömyys, niin fyysinen kuin asenteellinenkin, hankaloittaa usein jo vammaisen nuoren opiskeluita, koska oppilaitoksen tilat eivät lupauksista huolimatta ole esteettömät.

Ratkaisuksi tarjotaan erilaisia etäopintoja ja verkkokursseja. Tämä voi kuitenkin eristää vammaiset nuoret kotiin ja sosiaalisten kontaktien luominen muihin opiskelutovereihin estyy.

Ryhmään hyväksytyksi tuleminen on etenkin nuoruusiässä tärkeää, ja opiskeluiden pitäisi osaltaan vähentää, ei lisätä koettua yksinäisyyttä.

Myös vammaisen nuoren tuentarve ammatinvalintaan ja työnhakuun liittyvissä asioissa saattaa olla erilaista kuin vammattoman ikätoverin, ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on tärkeää. Tukiasioissa se mikä sopii yhdelle, ei todellakaan aina sovi toiselle, sillä jokainen vammainen nuori on yksilö omine yksilöllisine haaveineen ja tarpeineen.

Onneksi kouluilla on jo tietämystä ja osaamista vammaisten nuorten oppilaanohjauksesta, ja myös vammaisjärjestöjen koulutus- ja urapalvelut tarjoavat apua niiden nuorten työllistymiseen, joiden toimintakyky on laskenut.

Valmistumisen jälkeen vammaisen nuoren työllistyminen on haastavaa. Työpaikat eivät välttämättä ole esteettömiä ja ihmisten asenteissakin olisi parantamisen varaa.

Moni on kokenut tilanteen, jossa lupaava rekrytointiprosessi päättyy kuin seinään, kun selviää, että hakijalla on jokin vamma. Myös työnantajien huono tietämys vammaisten palkkaamiseen liittyvistä tuista saattaa turhaan nostaa kynnystä palkata vammainen nuori.

Työnantajan on mahdollista saada kohtuullisten mukautusten tukea tarvittaviin muutoksiin, kuten esimerkiksi rampin tai sähköisen ovenavausjärjestelmän hankkimiseen.

Taloudellista riskiä paikkaamaan on olemassa myös muita keinoja, kuten työllistämistuki ja työolosuhteiden järjestelytuki. Näistä tuista tiedottamista työnantajille tulee lisätä.

Nuorten ja osatyökykyisten palkkaamiseen tarkoitettu STEA:n Paikka auki -ohjelma on tarjonnut monelle vammaiselle nuorelle mahdollisuuden saada arvokasta kokemusta työelämästä ja siten mahdollisuuden työllistyä. Avustusohjelma päättyy vuonna 2021, mutta tarve tuelle tuskin päättyy, ja siksi olisikin tärkeää pitää tämä väylä auki jatkossakin nuorten ja osatyökykyisten työllistymiseen.

Tukien lisäksi työ- ja opiskeluelämän joustavuutta tulee lisätä. Erilaisten etätyö ja -opiskeluvaihtoehtojen kehittäminen edelleen on tärkeää, unohtamatta kuitenkaan opiskelu- ja työpaikkojen sosiaalisten kontaktien merkitystä.

Joka työ- ja opiskelupaikalta tulisi myös löytyä yhdenvertaisuussuunnitelma turvaamaan kaikille tosiasiallisesti yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella ja edetä työurallaan.

Oikeus työhön on jokaisen ihmisen perusoikeus ja tuo elämään muutakin kuin palkan. Kun vammainen nuori pääse mukaan työelämään, se lisää elämän merkityksellisyyttä ja samalla hän on tuottavampi yhteiskunnan jäsen.

On tärkeää, että vammainen nuori löytää yhteisön, joka arvostaa häntä juuri sellaisena kuin hän on ja hänen tekemäänsä työtä samalla tavalla kuin muidenkin. Tässä yhtälössä jokainen voittaa: työntekijä, työyhteisö ja yhteiskunta.

Nyt tuoreilla kansanedustajilla on tuhannen taalan paikka laittaa asiat kuntoon vammaisten nuorten yhdenvertaisten opiskelu- ja työllistymisen osalta. Oletko sinä mukana?

Jasmin Toropainen (puheenjohtaja), Janina Porkka, Jasmi Ahonen, Santeri Ala-Röyskö

Lihastautiliiton nuorisotyöryhmä – Nuoli