Pienituloiset tai keskiansioiset yhden tilipussin taloudet ovat joutuneet Kelan keskiansiolaskurin uhreiksi. Nyt asumistuen saajia rangaistaan, kun he yrittävät selvitä näillä alle keskituloisten maailmassa.
Asumistuen neliörajat tulisi poistaa, jolloin pienituloisempi saisi isompia ja halvempia asuntoja tarpeen mukaan. Nykyiset neliörajat pakottavat ihmiset muuttamaan uudempiin asuntoihin, jotta neliöiden mukaan maksettu asumistuki säilyisi edes samana tai muuten asumiskustannukset olisi kohtuulliset. Tämä aiheuttaa pienten asuntojen törkyhinnat sekä suuren kysynnän vuoksi saatavuusongelmia.
Nykyinen asumistuen laskentamalli ottaa huomioon vain keskiansioarvion koko vuodelta. Esimerkiksi sairauspäivärahalle joutuessa tuen korjaus huomioidaan vasta kuuden kuukauden kuluttua muutoksesta. Tarve alkaisi heti seuraavasta kuukaudesta.
Nuorten osa-aikainen työskentely lasketaan arviolla koko vuodeksi, vaikka varmuutta tuloista ei ole. Tällöin Kelan tulisi maksaa uupuva tuki asiakkaalle seuraavassa kuussa, jos asiakkaan tulot ja Kelan laskema keskiansio eivät kohtaakaan. Tarkistukset tulisi tehdä asiakkaan tarpeen mukaan eikä vain kerran vuodessa.
Nykyinen ohjeistus ruokakunnan bruttotuloista, nousu 300 eurolla kuukaudessa tai asumiskustannuksien aleneminen 50 eurolla kuukaudessa vahvistetuista hyväksyttävistä asumismenoista, on aikansa elänyt. Kelan tulisi pystyä laskemaan asiakkaan tuentarve vaikka kuukausittain. Näinhän on joskus tehty.
Työllistyessään asiakkaan tulisi saada kolmen kuukauden koskemattomuus tukien tarkistamisessa, mikä kannustaisi työntekoon ja välttäisi turhat asuntojen irtisanomiset. Nykyinen järjestelmä ajaa toimeentulon asiakkaaksi Kelan hengittäessä perinnän kanssa niskaan. Tämä ei helpota työllistyvää saamaan asioitaan kuntoon.
Asumistukea saavan nuoren, joka opiskelee toisen asteen oppilaitoksessa, työnteko ei kannata kotona asuessa. Siitä rangaistaan koko perhettä. Kela laskee tuloja, joita opiskelija ei tule näkemään ainakaan opiskelun aikana. Nyt Kela laskee olemattomat keskiansiot tuloiksi vanhemmalle, jolloin kotona asuminen tulee mahdottomaksi. Asumiskustannukset nousevat pilviin, jolloin lapsi heitetään omaan asuntoon kesken koulutuksen, jos nuoren tulot/opintotuki riittää.
Seurauksena nuori voi masentua ja syrjäytyä, koska nuori saa harvoin asunnon läheltä läheisiään. Nuori joutuu kylmiltään itsenäistymään ja lisäämään työtekoa kulujen maksamiseksi, mikä vaarantaa koulusta valmistumisen. Kuinka moni opiskelija jaksaa useamman vuoden opiskella päivisin ja siihen päälle työskennellä, jotta tulisi toimeen? Ei ole ihme, että valmistumisajat pitkittyvät.
Yleishyödylliset asuttajat, esimerkiksi kaupungit, seurakunnat ja kunnat, vaativat, että asumiskustannukset ovat korkeintaan 40 prosenttia tuloista. Tämä aiheuttaa sen, ettei sopivan hintaisia asuntoja ole saatavilla. Kierre järjestelmässä on varmistettu, ja näin niitä keskiansioisia 3 000 euron tuloja saavia työntekijöitä ei heistä tule. Emme usko, että monikaan haluaa olla tukiviidakossa koko elämänsä vaan ansaita ne vähintään keskiansioiset tulot työnteolla. Palvelualan palkoilla ei niitä ainakaan saavuteta.
Kelan käsittelyajat ovat myös liian pitkiä, mikä lisää takaisinperintää, kohtuutonta odottamista ja kuluja. Kelalta uupuu joustamisen taito: se on kykenemätön neuvomaan asiakkaitaan heille oikeutetuistaan etuuksista. Uudistaminen tukien viidakossa tulisi tehdä kiireellisesti, jotta jokainen saisi nauttia omasta kodistaan perheen turvassa.
