Lukijalta: Koetaan samoin, tahdotaan samaa? Asuinalueen kehittyminen lähtee yhteisöstä itsestään
Keskenään erilaisia lähiöitä yhdistää yksi asia: tapa, jolla asukkaat kokevat asuinalueensa. Se on tuttu, turvallinen ja yhteisöllinen.
Lotta Junnilainen havaitsi tämän tuoreessa väitöstutkimuksessaan ”Lähiökylä: tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta” (HS 15.2.2019). Tärkeä huomio, joka totta kai yhdistää keskenään erilaisia asuinalueita laajemminkin. ”Lähiökylään” sisältyy myös viite yhteisöllisyydestä, jota tavoitellaan.
Junnilainen pohtii kaupunginosien eriytymiskehitystä. Syystäkin. Tekijän sanoin tutkimus kuvaa yhteisöllisyyden paradoksia, eli ulkopuolisten tarvetta tehdä yhteisöllisempiä alueista, jotka asukkaiden mielestä ovat jo sellaisia. Lähiöiden yhteisöllisyys ei ulkopuolisille kelpaa, sillä se ei edusta toivottua keskiluokkaista ideaalia.
Kyse on siis siitä, millaisiksi ulkopuoliset kuvittelevat alueet ja niillä asuvat ihmiset. Tässä kohtaa katseen voi kääntää myös maaseudulle ja miettiä ihan samaa.
Nyt ero ”lähiökyliin” tulee kuitenkin siinä, että kylien yhteisöllisyys kelpaa ulkopuoliselle. Ei suinkaan keskiluokkaisuuden takia, vaan siksi, että kylästä on tullut käsite, jopa brändi. Se kuvaa positiivista yhteisöllisyyttä tavalla, jonka suurin osa vastaanottajista heti käsittää paikasta riippumatta.
Siksi kyläyhteisöjä halutaan luoda uusiin ympäristöihin, esimerkiksi markkinoimalla kaupunkien uusia kerrostaloalueita kyläyhteisöinä ja sukupolvikortteleina (mm. Helsinki, Turku, Oulu). Yksi ilmiö ”rurbaanin” sekoittumisen mahdollisuuksista ovat ”kaupunkikylät” tai ”urbaanit kylät”, joista viimeisimpänä meiltä silmiin osui Espoon Kauklahti.
Tutkijan mukaan lähiöitä on pyritty parantamaan ilman ymmärrystä asukkaan elämästä ja arjesta. Ei ihme, jollei ole toiminut. Tietenkään tämä ei ole koko totuus, sillä lähiöitä on toki uudistettu yhteistyössä (muiden muasssa Härkämäki Turussa) tai Käyttäjät keskiössä, kuten vaikka Aalto-yliopiston raportti kertoo (2015).
Kylien kehittäminen lähtee luonnollisesti yhteisön tarpeista ja tahtotilasta, jonka voimin kyläläiset itse lähtevät toteuttamaan aktivointia hankkeineen. Yhteisön eteen on haluttu tehdä paljon ja muutosten tuulissa on täytynytkin tehdä paljon. Talkootyö on symboli tälle.
Mitä taas tulee lähiökylän yhteydessä havaittuun yhteisöllisyysparadoksiin tai identiteettiongelmaan, niin vastaavaa maaseudulla ilmentää kuntaliitosten jälkeiset entiset kuntakeskukset, nykyiset kirkonkylät tai ”kylälähiöt” sekä niihin liittynyt ulkopuolinen huoli ja uudelleen aktivointiponnistelu. Toki omin jaloinkin on noustu. Olisiko opittavaa toisiltaan?
Sukupolvet vaihtuvat, elämäntavat muuttuvat ja eletään samanlaista arkea paikasta riippumatta. Asuinalueen eteen ollaan yhä valmiita toimimaan, mutta tilannekohtaisemmin.
Tässä kaupunki näyttää mallia: erityisesti Helsinki, jossa kaupunkiaktivismista on tullut kehittämisen voimavara. Toisin sanoen asukkaat spontaanimmin, matalan hierarkian omaehtoisuudella ketterästi organisoivat asioita, joista voi lopulta kasvaa jotain isoakin. Tätä on tutkinut ja tuonut esille esimerkiksi Pasi Mäenpää (HY).
Kylien ja lähiöiden mittasuhteet ja perusasetelmat ovat toki erilaiset, mutta yhteistä on oman tahtotilan rakentumisen merkitys paikalliselle kehittämiselle – se, kuinka omaksi ja tärkeäksi asuinalue koetaan, mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään ja millä tavoin parhaiten päästään tavoiteltuun maaliin.
Yhdistävää on myös huoli elinvoimaisuudesta, kuten helmikuinen koulukeskustelu Turun Sanomien palstoilla osoitti. Sekä lähiö että kylä molemmat tarvitsevat palvelunsa ja yhteen kokoavat voimat, jotka saavat tuntemaan ylpeyttä.
Koetaan samoin, tahdotaan samaa – kyllä, ja oman yhteisön ohella myös kylissä ja kortteleissa. Tämän voimavaran hyödyntämiseksi paikallisuutta puolustavassa Suomen Kylät ry:ssä aloitti vuoden alusta Korttelijaosto. Se kokoaa kaupunginosayhdistysten edustajia eri puolelta Suomea jakamaan kokemuksia ja näkemyksiä yhteisöjen aktiivisuudesta sekä keskenään että kylätoimijoiden kanssa.
Sami Tantarimäki
Suunnittelija, FT
Turun yliopiston Brahea-keskus sekä Suomen Kylät ry:n hallitus
V-S kylät ry:n pj
