Lukijalta: Vanhustenhuollon kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkia keinoja
Järkyttävät paljastukset Esperi Caren Kristiinankaupungin ja Attendon Alavuden yksiköstä ovat räikeitä esimerkkejä suomalaisen vanhustenhuollon ongelmista.
Työntekijät, omaiset ja hoidettavat itse ovat vuosia varoittaneet julkisen puolen aliresurssoinnista, kotihoidon resurssipuutteesta ja yhä heikkokuntoisemmista asiakkaista sekä yksityisellä puolella esiintyvistä ongelmista kuten haamuhoitajista ja avustavan henkilöstön puutteesta.
Nyt pitää tapahtua muutosta kaikilla rintamilla, ja vanhustenhuollon resurssipulaan on vastattava.
Norja panostaa vanhusten palveluihin 2,5 kertaa enemmän 65-vuotta täyttänyttä kohden kuin Suomi ja Ruotsin ja Tanskan panostukset ovat noin 1,7 kertaa suuremmat kuin Suomen.
Rahoitusvajetta on arviolta miljardi euroa.
Vuoden 2015 NORDCARE2-uusintatutkimus vuoden 2005 tutkimuksesta tuotti ensimmäistä kertaa vertailukelpoista tietoa hoivatyöstä eri Pohjoismaissa. Henkilöstömitoitus on tutkimuksen mukaan muissa Pohjoismaissa arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia Suomen yksiköitä korkeampi. Iltavuorossa Ruotsin ja Norjan hoitoyksiköiden henkilöstömitoitus puolestaan on 49–60 prosenttia korkeampi kuin Suomessa ja Tanskassa.
Kymmenessä vuodessa laitoshoidon työntekijöiden huoli omasta terveydestään ja turvallisuudestaan kasvoi Suomessa huomattavasti ja kotihoidon puolella työskentelyolosuhteet heikentyivät merkittävästi.
Monet alan ammattilaisista varoittavat vaikeuksista tehdä työtä arvojensa mukaisesti ja on selvää, että hoitajapula ei ratkea niin kauan kuin resurssien puute aiheuttaa vakavaa kuormitusta.
Ratkaisuja tarvitaan useita. Yksi on lakisääteinen 0,7 hoitajamitoitus. Vähimmäismitoituksen nosto tarkoittaisi tiukempia laatukriteereitä koko alalle ja vähentäisi siten henkilöstön kuormitusta niin julkisella kuin yksityisellä puolella.
Eron nykyiseen suositukseen voi havainnollistaa; kyse on siitä, onko 30-paikkaisessa palvelutalossa aamuvuorossa 8 vai 6 hoitajaa, yöllä kaksi vai yksi.
Tämän lisäksi vähimmäismitoituksen pitää joustaa ylöspäin ihmisen hoitotarpeen mukaan ja mitoitukseen tulee laskea vain varsinaista hoivatyötä tekeviä.
Hoitajamitoituksen nostaminen maksaa noin 250 miljoonaa. Tämä uudistus on rahoitettavissa vähentämällä verovapaiden osinkojen määrää. Valtiovarainministeriön arvion mukaan listaamattomien yritysten osinkoverouudistus tuottaisi noin 300–350 miljoonaa euroa.
Välittömien muutosten lisäksi tarvitaan kahden vaalikauden mittainen ohjelma rahoitusvajeen umpeen kuroamiseksi.
Vanhusten ihmisarvon turvaaminen edellyttää myös enemmän resursseja valvontaan, tiukempia sanktioita ja valmiutta oikeudellisiin toimiin sopimusrikkomuksista ja laiminlyönneistä.
Yksityisellä puolella vastuu alimitoituksesta ja haamuhoitajista on johtajien, ei tiukassa tilanteessa olevien työntekijöiden.
Suomen kaltaisessa vauraassa hyvinvointivaltiossa ministerin ei pidä joutua erikseen sopimaan yritysten kanssa vanhusten aliravitsemukseen puuttumisesta.
Li Andersson
kansanedustaja
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
