Lukijalta: Koulun arvot puntarissa
Pääsin opiskelemaan medianomiksi syksyllä 2017. Koulun alettua ajattelin, että nyt olen niin hienossa paikassa, että ei voisi olla mitään siistimpää. Minusta tulisi media-alan ammattilainen.
Olin väärässä.
Jo ensimmäisten kuukausien aikana sain huomata, että kaikki ei ihan täsmää. Ensivaikutelmani AMK:sta oli koulun olemattomuus ja opetuksen laadun puutteet. Nyt koulua on takana puolitoista vuotta ja samassa tilanteessa ollaan edelleen. Koulua ei vain ole.
Minulla on tänä keväänä yhteensä kolme täyttä viikkoa koulua, loput viikot ovat suurimmaksi osaksi 1–2 päiväisiä tai kokonaan tyhjiä.
Säälittävän lähiopetusmäärän lisäksi meillä on joitain verkkokursseja, mutta ne ovat laadultaan niin surkeita, ettei niistä jää mitään käteen, varsinkaan ammattitaitoa.
On naurettavaa väittää, että nettiopiskelu olisi meillä hyvää. Diat vedetään suoraan Googlesta ja samoja dioja näytetään vuodesta toiseen.
Näinkö siis turun AMK:ssa valmistellaan työelämään?
Lähiopetus on edelleen paras tapa oppia, joten miksi se pyritään vähentämään minimiin?
Verkkokurssien tulisi olla vaihtoehto, ei pakko. Ammattikorkeakoulun idea on käytännönläheisyys ja tekemisen kautta oppiminen. Mihin nämä periaatteet ovat kadonneet?
Jos ammattikorkeakoululla kerran on lakisääteinen tehtävä huomioida työelämässä vaadittavat taidot, niin miksi niitä ei opeteta meille kunnolla?
Minulla on huijattu olo. Pääsin unelmieni kouluun, mutta se olikin vain kulissia. Miten meistä pitäisi tulla ammattitaitoisia työntekijöitä näin surullisen huonolla koulutuksella.
On epäreilua houkutella hakijoita täydelliseltä vaikuttavaan kouluun vaikeilla, monipäiväisillä pääsykokeilla kun todellisuus on tämä. Tällä hetkellä en suosittelisi Turun ammattikorkeakoulua kenellekään.
Olen lohduttautunut ajatuksella, että minusta tulee vain media-alan työntekijä, minulla ei ole ihmishenkiä käsissäni. Joillakin kuitenkin on ja se on pelkkänä ajatuksenakin kammottava.
Toivon todella, että terveysalan opiskelijoilla on paremmat oltavat kuin meillä, sillä itse haluan tulevaisuudessa ammattitaitoista sairaanhoitoa, jos sitä tarvitsen.
Tilanteemme on vähintäänkin ahdistava. Minun tukikuukauteni valuvat hukkaan silmieni edessä enkä voi tehdä asialle mitään. Opetusta ei vain ole.
Kun valmistun, olen käyttänyt suurin piirtein kaikki tukikuukauteni ja olen velkaantunut reilusti yli kymppitonnin.
Millä maksan velkani, jos ammattitaitoa ei ole saatu koulusta, enkä näin ole valmis töihin? Miten kouluttaudun lisää kun tukikuukausia ei enää ole? Noidankehä on loputon.
On oikein mukavaa kuulla, että koulutusjohtaja Tanskanen on iloinen herätettyään luennollaan tunteita. Toivottavasti hän ymmärtää kuitenkin myös meitä, joita tämä tilanne ei jaksa naurattaa.
On epäreilua heittää moisia sanoja ihmisille, jotka uskoivat päässeensä laadukkaaseen kouluun hankkimaan itselleen ammatillista pätevyyttä. Miksi edes koulutusjohtaja ei tunnu uskovan omaan kouluunsa? Tähän tilanteeseen on saatava muutos.
Vilma Puputti
AMK-opiskelija
