Turku tarvitsee terveyskioskeja
Ikääntynyt mies istuu keittiön pöydän ääressä. Hän pelkää. Hänellä on vaikea ihottuma, ja hampaat ovat jo kauan sitten menneet huonoon kuntoon. Hän syö lastenlasten tuomia säilykkeitä kylmänä. Kesällä hän oli yhden kerran ulkona.
Tämä on todellista tänä päivänä. Lehdissä kerrotaan kotihoidosta ja vanhusten oikeudesta asua kotona. Kukaan ei kerro, miten palveluiden piiriin pääsee. Yksinäinen mies ei tiedä, miten toimia. Hän käy lastenlasten pyynnöstä yksityislääkärillä ja tuhlaa käyntiin ja tutkimuksiin puolet kuukauden eläkkeestään.
Seuraavaan käyntiin hän ei lähde, koska pelkää rahojen loppuvan kokonaan. Hänen sairautensa pahenevat ja toimintakyky laskee. Omaiset ovat voimattomia, eikä mies haluakaan heidän ”tuhlaavan aikaansa häneen”.
Meillä on Suomessa tuhansia tällaisia miehiä ja naisia. Terveydenhuoltojärjestelmää viedään koko ajan kauemmaksi ihmisestä. Ennen mentiin läheiseen terveyskeskukseen, nyt on mentävä keskustaan ja/tai yksityiselle.
Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle paljon. Olisi ollut paljon helpompaa, jos ikääntynyt mies olisi jo ajoissa saanut neuvontaa ja ohjausta. Hänelle olisi hyvä myös kertoa, että hän on oikeutettu asumistukeen, toimeentulotukeen ja eläkettä saavan hoitotukeen. Näin hänen pelkonsa ja huolensa olisivat vähentyneet.
Turku tarvitsee ehdottomasti terveyskioskeja eli neuvonantopaikkoja, jotka ovat lähellä kuntalaisia. Paras toimintatapa olisi kiertävä linja-auto. Autossa olisi terveydenhoitaja, joka voisi ohjata ja neuvoa, mitata verenpaineen ja ottaa esimerkiksi Marevan lääkkeen pitoisuutta mittaavan näytteen.
Tämä palvelu maksaisi itsensä takaisin, kun vanhukset ovat terveempiä ja pystyvät asumaan kotonaan. Nyt osa vanhuksista syrjäytyy palveluiden ulkopuolelle. He ovat jo vaikeasti hoidettavia, kun eksyvät oikeaan palvelupisteeseen ja oikean henkilö luo.
