Lasten huostaanotto on lastensuojelulain mukainen viimesijainen keino silloin, kun lapsen terveelliset ja turvalliset kasvuolosuhteet ovat vakavasti vaarantuneet.

Suomessa lasten huostaanotto on aina toistaiseksi voimassa oleva huolimatta siitä, että etenkin pienenä pitkäaikaiseen sijaishuoltoon sijoitettujen lasten kohdalla huostaanottoja puretaan erittäin harvoin.

Lastensuojelulaki lähtee siitä, että lasten etua tuetaan kaikin keinoin. Samalla laki lähtee siitä, että mikäli biologisten vanhempien tilanne paranee, niin lapsi palautetaan takaisin biologiseen perheeseensä mahdollisimman varhain.

Koska tämä on kuitenkin valitettavan harvoin mahdollista, niin olisi lapsen ja lapsen sijaisvanhempien etu, että lapsi voitaisiin tällöin ottaa pysyvästi huostaan.

Lapsen kannalta on vaurioittavaa, mikäli hän ei saa luottaa kodin ja perheen pysyvyyteen ja kiintymyssuhteisiin silloinkaan, kun sijaisperheestä on muodostunut hänelle tällainen.

Sijaisperheen kannalta on myös kohtuutonta, että he elävät aina epävarmuudessa. Sijaisperheiltä vaaditaan valmiutta elinikäiseen kiintymyssuhteeseen, rakkauden tarjoamiseen, mutta samalla valmiutta luopua lapsesta, mikäli tilanne muuttuu. On myös muistettava, että useissa sijaisperheissä on muita lapsia, joihin sijoitettu lapsi on ajan kuluessa muodostanut tärkeitä sisarussuhteita.

Pienenä sijaisperheeseen sijoitetut lapset pitävät useimmiten sijaisperhettä perheenään siitä huolimatta, että he tapaavat myös biologisia vanhempiaan. Tämän vuoksi sijoitusten purkaminen on harvoin tällaisessa tilanteessa lapsen etu silloinkaan, vaikka biologisten vanhempien tilanne paranisikin myöhemmin.

Usein on lapsen kannalta vaurioittavaa, mikäli hänelle edes tuodaan esiin mahdollisuus siihen, että hänet voitaisiin siirtää asumaan muualle kuin siihen perheeseen, missä hän on usein turvalliset ja tärkeimmät ensimmäiset elinvuotensa asunut.  

Joskus biologiset vanhemmat elättelevät toivoa, että lapsi palaisi heidän luokseen vielä monien vuosien jälkeenkin. Näitä toiveitaan lapsille kertoen he saattavat tiedostamattaankin aiheuttaa lapselle epävarmuutta ja pelkoa silloinkin, kun toiveen toteutuminen ei ole realistista. Samalla tämä saattaa vaikeuttaa lapsen ja sijaisperheen suhdetta.

Huostaanotetuilla lapsilla on jo aivan liian suuret kuormat kannettavinaan. Kuormaa ei pitäisi lisätä vaikeuttamalla kiintymyssuhteiden luomista ja luomalla epävarmuutta näiden lasten elämään.

Monissa muissa maissa on käytössä pysyvä huostaanotto. Kaikki pysyvän huostaanoton mallit eivät sellaisenaan sovi Suomeen, mutta niistä olisi löydettävissä Suomen olosuhteisiin sopiva sovellutus.

Olen iloinen, että esimerkiksi lapsiasianvaltuutettu on nostanut pysyvän huostaanoton tarpeen aika ajoin esiin.

Sijaisperheistä on pulaa. Pysyvän huostaanoton mahdollisuus voisi lisätä esimerkiksi lapsettomien perheiden kiinnostusta ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Ja ennen kaikkea se toisi lapselle varmuuden pysyvyydestä ja perheestä silloinkin, kun biologisilla vanhemmilla ei ole sitä mahdollista tarjota.

Lapsella tulee olla oikeus turvalliseen ja pysyvään kiintymyssuhteeseen. YK:n sijaishuollon ohjeet korostavat aivan erityisesti pysyvyyttä lapsen kannalta. Nyt olisi aika nostaa tämä myös Suomen lainsäädäntöön.

Satu Taiveaho

Perhehoitoliiton hallituksen jäsen