Lukijoilta

Lukijalta: Pariisin ilmastokokous pani

energiapuun liikkeelle

Energiapuu on ollut koko 2010-luvun halpaa. Sen hintakehitys ei ole ollut samaa kuin esimerkiksi kuusitukin, mistä höylätty suomalainen lauta menee tänään Kiinaan kuin kuumille kiville.

2010-luvun alussa energiapuusta maksettiin nykyistä paremmin. Puun kasvattaja saattoi kilpailuttaa myykö tien varren puupinonsa sähköä ja kaukolämpöä tuottavalle voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellutehtaalle.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Metsätilalliselle se kertoo ylimmän kuutiohinnan minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta, jotta siitä saatava energia on voimalalle hivenen alle kivihiilen energian hinnan.

Varjohinta peilautuu männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan). Se on talouslaskennalle oikeammin vertailtu markkina-arvo kuin metsän hakkuualueen tilapäisestä vuokraoikeudesta johdettu kantohinta.

Energiapuun varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla. Lisäosa tulee hiilidioksidin päästömaksusta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Alimmillaan energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta, vuoden 2016 helmikuussa. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan keskenään kilpailevat sellutehtaat maksoivat puusta selvästi enemmän. Mäntykuidun tienvarsihinta oli 27,6 euroa kiintokuutiolta, koko Suomessa keskimäärin. Voimalan ei kannattanut tähän hintaan energiapuuta ostaa.

Tilanne on kahdessa vuodessa muuttunut. Sekä kivihiilen maailmanhinta että hiilidioksidin päästömaksu ovat markkinoilla nousseet. Energiapuun varjohinta on maaliskuun alkupuolella 31 euroa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus on 24 ja päästömaksun 7 euroa.

Nyt ilmastoystävälliseksi pyrkivän voimalan kannattaisi ostaa halvempaa tienvarren pinopuuta kuin kalliimpaa, päästömaksulla korotettua kivihiiltä.

Mäntykuidun tienvarsihinta on aavistanut muutoksen. Pitkään laskettuaan se kääntyi viime vuoden lopulla hienoiseen nousuun. Maaliskuun alussa mäntykuidusta maksettiin keskimäärin 28,5 euroa kiintokuutiolta.

Energiapuulle orastava uusi aika seuraa Pariisin 2015 ilmastokokouksen jälkeistä ajattelua. Ilmastolle harmillisesta kivihiilestä halutaan lopultakin päästä eroon.

Näkyvimmin nousun puolesta on puhunut ilmastokamppailua nykyisin vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti joulukuussa 2017 järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan nykyisestään kolminkertaiseksi.

Varjohinnan nousulla ja energiapuun paluulla on seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut Helsingin seutu suunnittelee nyt vakavissaan korvaavansa voimaloidensa ulkomaisen kivihiilen joko puusta puristetulla kotimaisella pelletillä tai metsähakkeella. 

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varsinais-Suomi on pääkaupunkiseutua askeleen edellä. Turun Seudun Energiatuotanto Oy:n uusi biovoimala vihittiin käyttöön Naantalissa joulukuussa 2017. Voimala korvaa 50 vuotta käytössä olleen kivihiilivoimalan, juuri Pariisin hengessä.

Energiahaketta uudet biovoimalat tarvitsevat lähimaakunnistaan paljon. Etäämpänä metsäalueilla puristettua puupellettiä on luontevaa kuljettaa sekä junalla että rahtilaivalla rannikkokaupunkien voimalohin.

Metsänkasvattajat tykästyvät energiapuun varjohinnan nousuun. Edessä on hakkeeksi menevän pienpuun, oksien, latvusten, kantomassan ja ylipäänsä biomassan paranevat markkinat.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa