Lukijalta: Israel haluaa hallita Länsirantaa – entä palestiinalaiset?
Tapio Kujalan TS:n aliossa 14.2. julkaistulta puheenvuorolta olisi odottanut tasapuolista, luotettavaa ja tieteellisesti perusteltua sisältöä. Kujalan teksti heijastelee kuitenkin enimmäkseen tiedotusvälineiden tyypillisiä vinoutuneita juutalais- ja israelilaisvastaisia asenteita.
Itse näitäkin asioita jo 25 vuoden ajan tutkineena voin vain hämmästellä sitä, miten järjestelmällisesti Kujala sivuuttaa niin Kansainliiton päätökset, YK:n peruskirjaan sidotut tavoitteet kuin Turvallisuusneuvoston Lähi-itää koskevat päätöslauselmat 181, 242 sekä 338.
Ne valottaisivat sisällöiltään nykyisiä asetelmia paljon paremmin kuin Kujalan ”musta tuntuu” -päätelmät.
Kirjoittajan iskusanoja ovat muun muassa Israelin laiton miehitys, laittomat siirtokunnat ja Israelin propaganda väkivaltaisista palestiinalaisista. Siis etupäässä palestiinalaisten näkökulmaa esiin tuovia teemoja.
Kujala ampuu räikeästi yli maalin väittäessään, että Länsirannan ja Gazan sotilashallinnon toimintatavat olisivat identtiset toisen maailmansodan ghettojen kanssa.
Kujala epäilee ilman varsinaisia perusteita, jopa loukkaavasti Israelin kykyä hoitaa oikeuslaitostaan niin luotettavasti, että esimerkiksi pääministeri Netanjahun korruptiosyytteet tutkittaisiin asianmukaisesti.
Nytkin Israelin syyttäjänvirasto on tehnyt aktiivisesti työtä poliisin kanssa selvittääkseen mahdollisten syytösten oikeudelliset seuraamukset.
Kujala vihjaa, että palestiinalaiset voidaan siirtää Siinain erämaahan. Pitäisikö tämä, mielestäni lähinnä naurettava väite ottaa vakavasti?
Samalla Kujala näyttää unohtavan ne tosiasiat, jotka palestiinalaishallinto on kirjauttanut edelleen voimassa olevaan PLO:n Kansalliseen sopimukseen vuodelta 1964. Siinä mainitaan selkein sanoin Israelin valtion aseellisen tuhoamisen olevan luovuttamaton päämäärä.
Kujalan artikkeli päättyy lauseeseen, joka voisi olla Palestiinan vapautusjärjestöä kannustavasta toimintaohjelmasta: ”Riittävä uhka voi koota sekasortoiseltakin näyttävät ryhmät uuteen vapaustaisteluun.” Suosittelenkin Kujalalle tutustumista mainittuun PLO:n Kansalliseen sopimukseen.
Olennaista on se, että pohjimmiltaan Israelin oikeus maa-alueeseensa perustuu Jumalan jo vuosituhansia sitten antamiin lupauksiin, joita meille on ilmoitettu Raamatun lehdillä lukuisissa kohdissa. Niiden lisäksi sekä Kansainliitto että sen seuraaja YK ovat vahvistaneet samat asiat kansainvälisoikeudellisesti.
Samalla kun vedotaan Raamattuun, on huomattava, että islamilainen maailma ja siten myös palestiinalaiset vetoavat oman uskontonsa peruspilareihin, Koraaniin ja sunnaan, profeetta Muhammadin perintö-oppiin, jota ei voi mitenkään aliarvioida, kun puhutaan Israelin olemassaolosta ja Jerusalemin tulevaisuuteen liittyvistä tavoitteista.
Raamattu antaa Israelin maassa asuville, myös ei-juutalaisille, lohdullisen kuvan tulevaisuudesta ja myös rauhan ajasta. Islamilainen eskatologia puolestaan maalaa täysin päinvastaisen kuvan kaikkien ei-muslimien tulevaisuudesta.
Kun tarkastellaan tämän päivän Lähi-idän tapahtumia, olisi paikallaan tutustua siihen lähihistoriaan, josta nykyiset asetelmat kumpuavat ja loistavat otsikoissa. Historiaa ei voi muuttaa, ei Unescon, YK:n tai kenenkään muunkaan toimesta, vaikka sitä on yritettykin. Ehkä vanha sanonta ”totuus ei pala tulessakaan” pätee edelleen.
Pekka Sartola
Pastori, kirjailija
Kirjoittanut Lähi-itään liittyvistä aiheista jo 23 kirjaa.
