Toista vuotta jatkunut taistelu kovia kokeneen Kuralan Kylämäen tulevaisuuden ja ainutlaatuisen elävän historian museon puolesta on opettanut paremmin kuin Siperia, miten vaikeaa on huolehtia kunnan asukkaiden hyvinvoinnista ja viihtyisyydestä. 7 000 kansalaisen vetoomus on kaikunut kuuroille korville. Se ei ole yllättävää, koska erään valtapuolueen äänitorvi on todennut: ”Meillä on valta tehdä päätökset, siihen ei vaikuta, vaikka vetoomuksissa olisi kymmeniä tuhansia nimiä.”
Vastauksena Säkömäki-kaavasta tehtyihin muistutuksiin on lautakunta jättänyt kertomatta oleellisia Kuralan Kylämäen puolesta puhuvia seikkoja, kuten Unescon maailmanperintökohteen kehittely, johon museovirasto on suhtautunut myönteisesti, sekä kaupunkiniitty, jollaisia on perustettu Saloon ja Raisioon. Muistutuksen tekijöitten esittämistä perusteista on esitetty yksipuolisia vääristeltyjä tietoja.
VAIKKA KURALAN Kylämäen museo on tähän saakka säilyttänyt omaleimaisuutensa, on sen maisemakokonaisuus särkymässä. Se on elimellinen osa valtakunnallisesti merkittävää kansallismaisemaa. Sen myötä varmistetaan ilmeisten jatkosuunnitelmien toteuttaminen alueen ottamiseksi laajasti rakennuskäyttöön. Se tuhoaa elävän museon toimintamahdollisuuksia, joista tärkeää on ollut eläintenpito. Siihen ei tämän kesän ehec-episodi vaikuta, koska aluetta on kuritettu pitkitetyllä karanteenilla. Tilanne ei vaadi muuta kuin jo toteutettujen toimenpiteitten valvonnan.
Vaikka virkamiehet toistuvasti vakuuttelevat, että ”Säkömäen rakentaminen jää tähän” ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja vähättelee alueen merkitystä tokaisullaan ”Miksi mekkaloida näin vähäisen plätin takia?”, herää kysymys, miksi kaupungin on niin vaikea luopua Säkömäki-kaavasta, kun se kaupunginkin näkövinkkelistä on niin vähäinen asia. Sitä todellakin vajaan kolmenkymmenen luksustalon alue on Turun kokoisessa kaupungissa.
AINOA LOOGINEN päätelmä on, että gryndereitten ja kaupungin kaavoitus- ja rakennustoimen hallintokuntien sekä valtapuolueitten kesken on hyväveli-sopimuksia vaalirahoituksesta, tulevista eduista ja toiminnan jatkamisesta kansalaismielipiteestä huolimatta. Taistelu Turusta on dokumentoinut vastaavaa kaupungin historiassa. Kansalaismielipiteellä on kuitenkin mahdollisuus saada tahtonsa esiin lokavaaleissa. Demokratian irvikuva kunnallispolitiikassa on, että puolueet sitovat ryhmäpäätöksillä valtuutettujen vapaan harkinnan epäpoliittisissakin ratkaisuissa. Niistä poikkeaminen on poliittinen itsemurha, kuten Someron tapauksestakin näkyy. Kunnallinen päätöksenteko koskee kuitenkin jokaista kuntalaista ja hänen tulevaisuuttaan yksittäisissä asioissa, joitten kytkeminen valtakunnallisten puolueitten politiikkaan on käsittämätöntä.
Kuralan Kylämäen puolesta pitkään kansalaisaktiivisuutta osoittaneet kuntalaiset vetoavat nyt siihen, että kaupunginvaltuutetut todella pohtivat asemaansa kansalaisten edun valvojina. Turkulaisten toivotaan seuraavan tarkoin asian käsittelyä 3.9., voidakseen luoda luotettavan kuvan valtuuttamiensa kansalaisten toiminnasta ja motiiveista.
