Minulla on kaksi erinomaisen terävää ja kriittistä ikätoveria. Muutettuani takaisin lapsuuteni kotikaupunkiin olen nyt tutustunut kypsemmällä iällä heidän ajatteluunsa.
Nyt tulkitsen – kunnallisvaalien edellä – heidän (puolue)poliittista ajatteluaan.
Kannattaako äänestää lainkaan? Miten voin valtuuttaa jonkun käyttämään äänivaltaani neljäksi vuodeksi ratkaista monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä siten kuin itse haluaisin.
Mieluummin huudan kaduilla ja toreilla, väittelen ties missä ja mistä sekä kirjoitan lehtiin ja sosiaaliseen mediaan vain ja juuri oman näkemykseni. Omalla nimellä tai nimimerkillä. Tärkeää ei ole itse olla esillä vaan vaikuttaa yhteisiin kysymyksiin.
MITEN SITTEN annettujen äänien ja valittujen edustajien käy? Upeita ja kirkkaita ajatuksia esittänyt ehdokkaani voi jäädä rannalle ja hänen saamansa äänet tukevat valittujen näkemyksiä.
Ne saattavat hyvinkin poiketa ehdokkaani ajattelusta ja arvoista.
Ehdokkaani voi myös tulla valituksi. Pian hänet alistetaan puolueensa ryhmäkuriin. Hänelle on luvassa jokin lautakuntapaikka tai häntä uhataan vaikkapa ryhmästä erottamisella sen mukaan miten hän valtuustossa äänestää. Moni ihminen on houkutuksille altis tai pelkää aivan turhaan – myöntämättä kumpaakaan – itsensä pettäminen ja selitystaito kyllä kehittyvät.
Sitä paitsi valittu kuten äänestäjäkin uskoo täysin sinisilmäisesti demokratiaan. He eivät tiedä miten heidän selkänsä takana ökyrikkaat oligarkit ja mafiapomot korruptoivat ja voitelevat poliittisten ryhmien vaikuttajia. Siellä tehdään todelliset päätökset. Ja ne ovat näitten oligarkkien ja/tai harmaan eminenssin etujen mukaisia.
MUUTETTUANI VIITISEN vuotta sitten takaisin Turkuun – minunkin on pakko tarkistaa ajatteluani – ja totta vie näiden ikätovereitteni käsitysten suuntaan. Turun kunnallispolitiikassa tapahtuu niin kummallisia asioita, ettei sokea Reettakaan voi olla niitten taustoja ihmettelemättä: vanhustenhuoltojupakat, toriparkki, kaavoitussotkut valituksineen, yksityistämis- ja yhtiöittämisvimma, edestakaisin sahaaminen lastensuojelussa ja vaikkapa koulujen muutossekamelska.
Vaikka vestigia terrent eli jäljet pelottavat, osallistun kunnallispoliittiseen keskusteluun, olen luvannut jopa auttaa ehdokkaita ja aion äänestää. Toinen ikätovereistani ei taida luovuttaa ääntänsä kenenkään ehdokkaan käyttöön.
Onneksi he molemmat pitävät ääntä ja vaikuttavat.
