Viime helmikuussa viisi naista juoksi kypärämyssyihin naamioituneina yhteen Moskovan pääkatedraaleista. Noin minuutin verran he esittivät laulua ja performanssia, joka agitoi erityisesti Vladimir Putinia vastaan. Kertosäe kuului:”Pyhä Maria, vie Putin pois!”. Performanssi oli punkrock-parodiaa ortodoksisen kirkon seremonioista ja paikkana kirkon pyhä alttarialue. Sinne ortodoksisessa kirkossa on asiaa vain papeilla. Video performanssista levisi netissä. Kolme viidestä naisesta kyettiin tunnistamaan videolta. He kuuluivat skandaaleistaan tunnettuun feministipunk-ryhmä Pussy Riotiin. Tunnistetut pidätettiin.
Khamovnichin alioikeus Moskovassa antoi 17. elokuuta tuomion kolmen kiinni saadun osalta. Mariya Alekhina, Ekaterina Samutsevitch ja Nadezhda Tolokonnikova tuomittiin kukin kahden vuoden vankeuteen huliganismista. Perusteluna oli, että he olivat lietsoneet vihaa uskonnonharjoittamista vastaan ja loukanneet uskonrauhaa siten kuin tarkoitetaan Venäjän vuoden 1996 rikoslain 213. artikkelin 2 §:ssä.
Pussy Riotin performanssissa voi nähdä epäilemättä tietoisen loukkaamistarkoituksen ja symbolisen hyökkäyksen yleistä moraalia vastaan. Silti sopii kysyä, oliko performanssi Venäjän rikoslaissa tarkoitettua huliganismia?
Vuoden 1996 rikoslaissa huliganismilla tarkoitetaan vain sellaista tekoa, joka tehdään aseiden avulla, tai jonka motiivina on viha uskonnollista ryhmää tai uskonnon harjoittamista vastaan. Muussa tapauksessa yleisen järjestyksen häiritseminen, jos siinä ilmenee syvä yhteiskuntajärjestyksen halveksunta, on hallinnollista huliganismia. Tämä on säädetty rangaistavaksi Venäjän vuoden 2001 hallinnollisen järjestyslain 20. artiklan 1§:ssä. Lain mukaan maksimirangaistus hallinnollisesta huliganismista on 15 päivän vankeus.
Samalla kun tuomittujen puolustus valmistelee valitusta alioikeuden ratkaisusta, kaikkialla Venäjällä on järjestetty mielenosoituksia. Toisin kuin länsimaissa, missä tukea on annettu lähes yksinomaan Pussy Riotille, tapaus on jakanut Venäjän kahtia. Toisten mielestä tuomituille kuuluu vapaus kritisoida hallitusta; toisten mielestä taas tuomittujen rangaistus huliganismista on oikea, varsinkin, kun sen peruste on jumalanpilkka.
Oikeudessa kuultuina syytetyt kiistivät lietsoneensa ortodoksiseen uskontoon kohdistuvaa vihaa ja suvaitsemattomuutta. He toistivat uudestaan ja uudestaan, että heidän motiivinsa olivat poliittisia, ja he pyysivät anteeksi niiltä ortodokseilta, joiden uskonnollisia tunteita performanssi oli loukannut.
Tapauksen tekee kiperäksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, kun Pussy Riot halusi protestoida Venäjän johdon ikonia, eli Putinia ja tämän hallintoa vastaan, Pussy Riot valitsi näyttämöksi kirkon. Kirkon valitsemisen motiivi ilmeisesti oli, että Venäjän valtamediassa johtavat poliitikot näyttäytyvät usein osallistumassa kirkon seremonioihin.
Toiseksi tapausta hankaloittaa, että vaikka performanssia pidettäisiinkin vihan lietsomisena ortodoksista uskontoa vastaan, niin miten kahden vuoden vankeutta voidaan pitää oikeasuhtaisena rangaistuksena tekoon nähden. Erityisesti kun ottaa huomioon, että Venäjän rikoslaissa on tapauksen tosiasioihin selvästi paremmin sopiva lainkohta, eli hallinnollinen huliganismi.
Edelleen kyseinen rikoslain 213 artiklan 2§ mahdollistaisi tuomitsemisen sakkoihin tai yhdyskuntapalveluun enintään viideksi vuodeksi. Mitä mieltä on sulkea vankilaan kolme tervettä naista kuluttamaan veronmaksajien rahoja samalla, kun heidän tukijansa keräävät rahaa valituskulujen kattamiseksi. Samalla kahden tuomitun lapset ovat vaarassa liukua lastensuojelun piiriin ja sijoitettaviksi laitokseen tai sijaiskotiin. Eikö yhteiskunnalle olisi ollut järkevämpää laittaa tuomitut siivoamaan katuja, auttamaan lastenkodissa tai auttamaan yksinäisiä vanhuksia? Khamovnichin alioikeuden tuomio on altis kritiikille.
Jollei tuomio lievene merkittävästi Venäjän oikeuslaitoksessa, niin kysymys, tarvitaanko demokraattisessa yhteiskunnassa tuomiosta ilmeneviä rajoituksia, päätyy aikanaan todennäköisesti Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimeen. Sillä välin kolme naista jatkaa elämäänsä vankeudessa, jossa he viettivät jo puoli vuotta helmikuisen pidätyksensä jälkeen odottamassa tuomiota. Ihmisoikeuksien näkökulmasta he ovat mielipidevankeja, joita emme saa unohtaa.
