Järkyttävä onnettomuus osoittaa, että rauhan aikana vaarallisin vihollinen vaanii tiellä. Oikeuslääkärin epämiellyttävä tehtävä on olla jälkiviisas, mutta tavoitteena on kuitenkin tuottaa tietoa tulevaan, jotta onnettomuuksien todennäkösyyttä voidaan vähentää.

Tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien 45 vuoden mittainen työsarka on osaltaan vaikuttanut onnettomuustilastojemme kaunistumiseen, kuolleitten määrissä mitattuna viidennekseen pahimmista ajoista.

Hankoniemen tilanne on tyypillinen tasoristeysonnettomuus, jonka syytä edelleen selvitetään. Yhtä syytä tuskin löydetään, saati syyllistä, jonka metsästäminen ei ole oleellista. Todennäköistä monien samanaikaisten tekijöitten summa.

Kuitenkin jälkiviisaana on yksinkertaista todeta, että puolustusvoimien koulutuksen perusideana on varmistaa tie. Kun näkyvyys on nolla ja edessä tasoristeys, olisi yksi keino ennalta ehkäistä onnettomuus pysäyttää ajoneuvo ja lähettää parivartio selvittämään, onko juna lähestymässä. Junalle taas on yksinkertaista asettaa velvoita antaa äänimerkki, joka pyryssäkin kuuluu ulkona olevien korviin. Se on liikenneministeriön ohjeistettavissa, muu toiminta puolustusministeriön käsissä.

Tällä ei ole tarkoitus lisätä osapuolten kuormaa, vaan pohtia, voimmeko kustannuksitta ehkäistä tällaisia tapahtumia.

Antti Jääskeläinen

Oikeuslääkäri, Varsinais-Suomen tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsen