Piikkiö sanoo ei pakkoliitokselle
Turun ja Kaarinan seurakunta- ja yhtymärakennetta ollaan muuttamassa, ja hankkeen jatkovalmisteluryhmä on päätynyt kannattamaan mallia, jossa nykyisistä suomenkielisistä seurakunnista muodostettaisiin neljä uutta seurakuntaa.
Tämä merkitsee Piikkiön seurakunnan lakkauttamista ja yhdistämistä Kaarinan seurakuntaan.
Ehdotus on osoitus siitä, että Piikkiö on kaukana seurakuntayhtymän keskushallinnon vallan kamareista. Me Piikkiön seurakunnan jäsenet pidämme erikoisena viestinä seurakuntayhtymän keskushallinnolta seurakunnille, jos seurakunta lakkautetaan alueella, jolla seurakuntaan kuulumisprosentti on korkeimpia.
Itsenäisen Piikkiön seurakunnan lakkauttaminen merkitsisi pakkoliitosta ja edustaisi piittaamattomuutta meidän seurakuntalaisten tahdosta.
Me piikkiöläiset olemme suurella joukolla ilmaisseet tahtomme säilyttää Piikkiön seurakunta, ja olemme muun muassa allekirjoittaneet adressin, jossa on tällä hetkellä noin 1 500 allekirjoitusta.
Olemme ylpeitä seurakunnastamme, jonka historia ulottuu aina varhaiselle keskiajalle asti. Seurakunnallamme on erittäin vahva paikallinen, yhteisöllinen identiteetti, yksi toimivan ja elävän seurakunnan tunnusmerkki.
Jos seurakunnasta tulee kasvoton ja kaukaa johdettu, se ei enää tuntuisi omalta ja läheiseltä.
Hallinnon tehtävä on mahdollistaa, ei estää tai lopettaa seurakuntalaisuutta.
Piikkiön yhdistäminen Kaarinaan veisi seurakunnaltamme suuren osan mahdollisuuksista vaikuttaa: luottamushenkilöt vähenevät, päätösvalta siirtyy keskuksiin ja toiminnot harvenevat ja etääntyvät Piikkiöstä Kaarinaan, työntekijöiden työyhteisö keskittyy Kaarinaan ja kasvaa, työntekijöistä tulee vain Piikkiössä pistäytyviä, eikä seurakuntalaisten omilla vaaleilla valitsemaa esimiestä/kirkkoherraa ei enää ole.
Lisäksi seurakunnille elintärkeän vapaaehtoistoiminnan kokoaminen ja johtaminen hankaloituu, jos toiminnot ohjataan Kaarinasta käsin. Tämä ei todellakaan ole meidän seurakuntalaisen etujen mukaista eikä innosta seurakuntalaista vaikuttamaan.
Jos seurakunnasta tulee kasvoton ja kaukaa johdettu, se ei enää tuntuisi omalta ja läheiseltä. Kirkosta tulee kylmä paikka.
Tätä me emme halua, ja siksi Piikkiön seurakunnan tulee säilyttää itsenäisyytensä, omaleimaisuutensa, yhteisöllisyytensä ja hyvät työntekijänsä. Emme halua, että Piikkiön seurakunnasta sammutettaisiin viimeinen valo.
Onko niin, että kirkollisveromme kyllä kelpaavat, mutta ääntämme ei kuulla?
Kirsi Huoponen
Seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen
Sinikka Tuomarila
Seurakuntaneuvoston jäsen
