Sivistys ei ole hifistelyä
LUKIJANKOLUMNI
Työn tulevaisuus puhuttaa. Työelämän rakenne muuttuu vinhaa vauhtia muun muassa globalisaation, digitalisaation, tekoälyn ja robotisaation myötä. Tekninen kehitys uhkaa jopa 36 prosenttia ammateista seuraavien kahden vuosikymmenen aikana.
Ammatteja kuolee tämän luovan tuhon myötä, mutta uusia syntyy tilalle, kunhan emme seiso tumput suorina odottamassa.
Ihminen saattaa joutua elämänsä aikana kouluttautumaan useampaan eri ammattiin ja vaihtamaan alaa monta kertaa. Elämänikäisestä koulutuksesta on tullut välttämättömyys.
Koulutus ja sivistys eivät olekaan mitään hifistelyä, vaan paras turva työn saantiin. Suurta huolta herättääkin se, ettei 100 000:lla alle 30-vuotiaista nuorista ole toisen asteen koulutusta. Aikuisista 200 000 on vailla vähintään toisen asteen koulutusta.
Vaikka lähes kaikki saavat nykyään yhdeksännen luokan jälkeen opiskelupaikan, on opintonsa keskeyttäviä paljon.
Pelkällä peruskoulupohjalla ei nyky-Suomessa juurikaan työllisty, sillä niitä vanhanajan hanttihommia ei oikeastaan enää ole. Suomalaisista alle 25-vuotiaista nuorista miehistä viidesosa ja yli 15 prosenttia nuorista naisista ovatkin työn tai koulutuksen ulkopuolella.
Ilman ammatillista koulutusta olevien työurat ovat epävakaita ja lähes kymmenen vuotta muita lyhyempiä. Työura jää silloin tytöillä noin 22 vuoteen ja pojilla noin 26 vuoteen, kun keskimäärin työurat ovat 34 vuoden pituisia.
Yksinkertainen ratkaisu ongelmaan olisi oppivelvollisuusiän nostaminen. Euroopan maista ainoastaan Turkissa on Suomea lyhyempi oppivelvollisuus. Saksassa ja Hollannissa oppivelvollisuus kestää jopa neljä vuotta pidempään kuin Suomessa.
Professorit Roope Uusitalo ja Juho Saari ovat myös kiinnittäneet asiaan huomiota. Uusitalo mainitsee, että esimerkiksi USA:ssa oppivelvollisuusiän nosto on lisännyt 16–17-vuotiaiden koulunkäyntiä.
Se on kasvattanut ihmisten ansiotuloja ja työllisyyttä sekä vähentänyt työttömyyttä, vankilaan joutumisriskiä, avioeroja, teiniraskauksia ja jopa riskiä kuolla seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Viime hallituskaudella oppivelvollisuusiän nostaminen kaatui kysymykseen ilmaisen opetuksen kustannuksista. Yhteiskunnalle tulisi kuitenkin pidemmällä aikavälillä syrjäytymistä huomattavasti halvemmaksi pitää kaikki ihmiset mukana koulutuksessa ja sitä kautta työelämässä.
Vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamisen tulee olla jokaisen oikeus, mutta myös kansalaisvelvollisuus. Jokaiselle tulee tarjota mahdollisuus myös päivittää osaamistaan työelämän muuttuvien tarpeiden mukaan.
Kirjoittaja on kansanedustaja (sd) ja sivistysvaliokunnan jäsen.
