Ilveksen vainoaminen on vastenmielistä

Satojen vuosien ajan metsästäminen ja kalastaminen olivat harvaan asutuilla Suomen salomailla ihmisille välttämätöntä, jotta selvittiin pitkän talven yli hengissä.

Nykyään Suomessa ei kukaan joudu enää metsästämään elääkseen, vaan metsästys on pelkästään harrastustoimintaa. Usein vedotaan siihen, että metsästäminen kuuluu perinteisiin, mitä se onkin ollut entisaikoina, mutta nykyään se on pääosin pelkästään tappamishalun tyydyttämistä, etenkin petoeläinten kohdalla petovihaa.

Ilveksen kohdalla petovihaan perustuva metsästys on erityisen turhaa, koska kissapedolle ominaiseen tapaan ilves välttelee asutuksen lähelle tulemista ja karttaa ihmistä. Sähköpaimenta laitumen laidalla on helppo siirtää ja pitää lampaat niityllä ja ilves metsän puolella.

Metsästäjien kännyköissä kiertää kuvia tapetuista ilveksistä, ja niillä kuvilla hekumoidaan.

Tällainen ilvesten lahtaaminen on täysin turhaa ja hyvin vastenmielistä seurattavaa. Siitä huolimatta, että vaikka ilveskannat ovat hyvät, niin ne eivät pysty edes hillitsemään valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantojen kasvua.

Metsästäjät luokittelevat esimerkiksi metsäkauriin tuhoeläimeksi, jota pitää sen vuoksi metsästää. Ja samaan aikaan ilvesten metsästystä perustellaan muun muassa sillä, että ne tappavat metsäkauriita. Tässä on valtava ristiriita metsäkauristen suhteen.

Eräs metsästykseen liittyvä epäkohta on se, että metsänomistajien on käytännössä mahdotonta kieltää metsästys maillaan, koska ajava koira saa etsiä ja ajaa saalista puoli tuntia alueella, jossa on metsästyskielto.

Etenkin täällä Lounais-Suomessa, jossa metsäpalstat ovat verrattain pieniä, metsästäjät käyttävät tätä puolen tunnin sääntöä häikäilemättömästi hyväkseen.

Vaikka metsästäjät puhuvat ilveksen kannanhoidollisesta metsästyksestä, ei ilveskantaa mitenkään hoida se, että niitä tapetaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuosittain kymmeniä enemmän kuin pentueita kasvaa aikuisikään.

Metsästäjät myös tietoisesti salaavat sen, miten suurta vahinkoa muille eläimille ilvesten tappaminen aiheuttaa. Esimerkiksi tapetun ilveksen reviiri jää tyhjäksi suurella todennäköisyydellä, ja tämä aiheuttaa sen, että alueella supikoirakannat lisääntyvät.

Supikoirat taas aiheuttavat kymmenien metsäkanalintujen, vesilintujen ja kahlaajien munapesien tuhoutumisen, eikä metsästäjien tarvitse korvata vahinkoja mitenkään. Ilves on luonnossa paras petoeläin supikoirakantojen pitämisessä pienenä tai kokonaan poissa.

Riistanhoitoyhdistyksistä ja riistakeskuksista tuskin mitään apua tulee, sillä ne koostuvat samoista metsästäjistä, joita yhdistää petoviha ja heikko ymmärrys luonnosta. Metsästyskortin saaminenkaan ei edellytä minkäänlaista luonnon ymmärrystä.

Ainoa toivo asioiden muuttumiselle olisi se, että metsänomistajat yhä useammin kieltäisivät metsästyksen maillaan, etenkin juuri ilveksen metsästyksen. Tampereen ilves on asia erikseen.

Tapani Jokinen

Rauma

Simo Laaksonen

Turku