Oma tiedekunta tarvitaan!
Varsinais-Suomi on muuttunut positiivisen rakennemuutoksen alueeksi. Teollisuus vetää ja osaajia haalitaan ympäri Suomen, myös rajojemme ulkopuolelta. Erityisesti tekniikan osaajista on alueellamme huutava pula.
Selvitysmies Jari Jokinen ei kuitenkaan suositellut Turun yliopistoon omaa teknillistä tiedekuntaa vaan verkostoyliopistoa nykyisten teknisten yliopistojen kesken. Verkostoyliopiston hyötyjä on tässä vaiheessa vaikea nähdä osaamiseen tai kustannustenkaan näkökulmasta. Kyse näyttäisi pikemmin olevan olemassa olevien rakenteiden suojelusta.
Turun Yliopiston rehtori Kalervo Väänänen tiivistää yhden olennaisimmista ongelmista osuvasti: osaamis-, tutkimus- ja tuotekehityspohjaa on vaikea rakentaa verkostoon, jonka primaaritoimijat eivät ole täällä läsnä. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kummeksuu linjausta, jossa maakunnan ja sen elinkeinoelämän tahto ohitetaan.
Jotta Varsinais-Suomi hyötyy menestyksestä pitkällä aikavälillä, munia ei voida laittaa vain yhteen koriin, vaan tarvitaan pitkän aikavälin tutkimusta, tuotekehitystä, innovaatioita, uusia yrityksiä, tuotteita ja palveluita.
Diplomi-insinöörikoulutuksen toteuttaminen satelliittiopetuksena ei siis meille riitä.
Oman teknillisen tiedekunnan perustaminen Turun yliopistoon on ykkösprioriteetti, jotta yritysten ja yliopiston yhteistyö vakiintuu ja kehittyy osaamista ja innovaatioita ruokkivaksi toiminnaksi. Kyse ei ole vain hetkellisen osaajapulan tyydyttämisestä.
Pentikäisen ehdottama ammattikorkean, Åbo Akademin ja Turun yliopiston yhdistäminen kaksikieliseksi Turun Akatemiaksi on kannatettava, jos omaa tiedekuntaa ei saada.
Voimme kuitenkin pohtia koulutuksen painopisteitä. Kone- ja materiaalitekniikkaa voi opiskella muissa yksiköissä. Konetekniikan opetuksessa painopisteeksi kannattaisi täällä valita enemmän toimitusketjun hallinta, verkostojen johtaminen, laatu-, ympäristö-, projekti- ja hankintaosaaminen. Tässä tiivis yhteistyö kauppatieteiden kanssa olisi luontevaa.
Laivarakennuksen opetuksen siirrolle Helsingistä Turkuun löytyisi vahvat perustelut.
Voimme ohjelmia suunniteltaessa ottaa huomioon myös muiden vahvojen teollisuudenalojemme näkökulman logistiikasta elintarviketeollisuuteen, julkisen sektorin ja terveysalan palvelutuotannon johtamista unohtamatta.
Suomen kaltaiselle osaamiseen panostavalle yhteiskunnalle vanhojen ja vanhentuneiden rakenteiden säilyttäminen ei ole järkevää vaan korkeakouluverkostonkin on elettävä ajassa. Se tarkoittaa myös jostain luopumista.
Onko siis kaikkien ohjelmien säilyttäminen nykyisissä yksiköissään perusteltua, vaikka elinkeinoelämän tarve on siirtynyt muualle. Korkeakoulut eivät ole olemassa vain itseään varten.
Nyt tarvitaan ketteryyttä, rohkeutta ja vahvaa varsinaissuomalaista yhteishenkeä!
Sanna Vauranoja
DI, VS Yrittäjien hallituksen jäsen
