Sveitsin kantonimallistako ratkaisu Syyrialle?
LUKIJAN KOLUMNI
Syyrian sisällissota alkoi Assadin hallituksen diktatuuria vastustaneista mielenosoituksista, jotka lopetettiin verisesti.
Samaan aikaan oli ankara kuivuuskausi, jonka seurauksena miljoona maaseudun asukasta muutti kaupunkeihin. Ja Irakista tuli miljoona pakolaista.
Kun ruokahuolto heikkeni työttömien ja ruokittavien määrä lisääntyi, oli siinäkin riittävää sytykettä rauhattomuuksiin.
Myös arabikevät innosti. Demokratialla ei tuolla ilman suunnalla ole perinteitä, joten ei ihme jos Assadin hallitus pyrkii torjumaan sitä, esimerkkeinä vaikka Turkki ja Egypti.
Ongelmallista Syyrian tapauksessa on myös se, että Assadia vastustavan opposition satojen taisteluryhmien joukossa on paljon ääri-islamisteja. 60–80 prosenttia lännen aseavusta oppositiolle arvellaankin joutuvan niille. Joten aseavussa ei ole mitään järkeä.
Assadin alaviittihallitusta kaatamaan pyrkivässä lännessä ei juuri tiedetä, että se suojelee maan vähemmistöjä kuten kristittyjä, joita on 10 prosenttia väestöstä. Sen kaatuminen johtaisi todennäköisesti ääri-islamin vahvistumiseen, vähemmistöjen verilöylyyn ja suuriin pakolaisvirtoihin.
Alaviitteja on 12 prosenttia maan väestöstä. He ovat maltillinen muslimilahko, joiden uskontoon sisältyy myös kristillisiä aineksia, he viettävät esimerkiksi joulua. Lännen tulisikin demonisoinnin sijasta suhtautua hieman rakentavammin Assadiin.
Syyrian tilanne osoittaa, miten vaikeaa eri kulttuurien yhdessä eläminen voi olla. Siellä kannattaisikin kokeilla Sveitsin kantonimallia, se on onnistunut yhdistämään eri kansat elämään sopuisasti samassa valtiossa.
Sveitsin jokaisella 26 kantonilla on oma perustuslaki, hallinto ja oikeuslaitos. Niillä on kuitenkin yhteinen ulkopolitiikka ja armeija. Kantonien rajat ovat hyvin kiemuraisia erillisalueineen, kuten Syyriankin etniset ja kielelliset rajat. Siten olisi vaikeaa muodostaa täysin itsenäisiä valtioita.
Syyriassa on ankara pula vedestä, joten se tulisi sisällyttää yhteishallintaan, lisäksi öljylähteet. Muuten riita niistä saattaa aiheuttaa seuraavan sodan.
Venäjälle tulisi taata oikeus sotilastukikohtaan, onhan Yhdysvalloilla omansa Turkissa lähellä Syyrian rajaa. Myös vähemmistöjen oikeudet turvaava uskonnonvapaus tulisi taata Syyriassa kansainvälisin sopimuksin YK:n joukkojen valvomana.
Koska muut eivät pidä Assadista, hän voisi jäädä alaviittialueen presidentiksi, ja liittovaltiolle valittaisiin vapailla vaaleilla yhteinen presidentti.
Yhdysvaltain presidentin vaihdoksen myötä Syyriassa voi nyt olla paremmat mahdollisuudet rauhaan. Kun Isis on kukistettu, mutkia matkaan saattavat kuitenkin aiheuttaa kurdiautonomian leviämistä pelkäävä Turkki ja toinen naapuri Israel, joka pitää uhkana rauhoittuvaa ja vahvistuvaa Syyriaa.
Niidenkin kannattaisi harkita asiaa, sillä nykytilanteen jatkuminen vaarantaa kaikkien tulevaisuuden.
Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri
