Useissa lehtikirjoituksissa on viime aikoina tuotu esille huoli uusimmista Pisa-tutkimustuloksista ja etenkin poikien tulosten heikentymisestä. Syiksi on esitetty muun muassa huonoa koulumotivaatiota ja inkluusiota eli kaikkien oppilaiden opettamista samassa opetusryhmässä lähikoulussa.

Emerita rehtori Hannele Mustonen toi TS:n mielipidesivulla 14.12. esille vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen tarpeellisuuden sekä vahvaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden mahdollisuuden opiskella pienissä ryhmissä erityisluokanopettajan ohjauksessa.

Olen Mustosen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että jokainen lapsi ja nuori tulee ottaa huomioon yksilönä. Myöskään lahjakkaita lapsia ja nuoria ei saa unohtaa, vaan heille tulee tarjota mahdollisuus kehittää omia kykyjään ja taitojaan – myös koulussa.

Iltalehti uutisoi 13.12., että lähes viidennes suomalaisista nuorista miehistä ei ole minkään koulutuksen tai työn piirissä. Tilastot kertovat huolestuttavalla tavalla sen, että moni nuori on syrjäytymisvaarassa tai jopa jo syrjäytynyt!

Olen kuullut useamman opettajan kertovan huolestuneena, että jo alakouluikäisten oppilaiden joukossa on koululaisia, jotka vaan jäävät kotiin, eivätkä huoltajat saa heitä lähtemään kouluun. On lapsia ja nuoria, jotka jostain syystä eivät viitsi, kykene tai uskalla mennä kouluun. Tämä kertonee muun muassa yksilön tunne-elämän vaikeuksista.

Monissa tutkimuksissa on todettu, että tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita omaavat oppilaat, heidän huoltajansa ja opettajat kokevat, että kyseiset oppilaat hyötyvät pienestä opiskeluryhmästä, jossa oppilaat saavat erityisluokanopettajan ohjauksessa erityistä pedagogista tukea.

Tunne-elämän ja käyttäytymisen haasteita omaavien oppilaiden opettajana pidän erittäin tärkeänä, että huolestuttaviin lasten ja nuorten oireisiin reagoidaan välittömästi ja riittävän voimakkaasti.

Jo perusopetuslaki määrittää, että jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus saada oman kasvunsa ja kehitystarpeidensa mukaista, riittävän vahvaa tukea, riittävän ajoissa.

Kun lapsella tai nuorella on jo lähtökohtaisesti tavanomaista heikommat eväät elämään tai tunne-elämä järkkyy voimakkaasti jonkin asian tai tapahtuman vuoksi, on välttämätöntä, että tällainen oppilas saa ajoissa tarvittavat tukipalvelut ja mahdollisuuden opiskella ja ”kuntoutua” esimerkiksi pienessä ryhmässä, jonka oppilas kokee itselleen tutuksi ja turvalliseksi.

Keskeisinä tavoitteina on käydä peruskoulu loppuun ja saada päättötodistus, jonka avulla nuori hakee jatko-opintoihin.

Tutkimusten mukaan kehitysennuste on kaikkein huolestuttavin lapsella, jonka yksilölliset ominaisuudet, luonteenpiirteet ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat altistavat lapsen syrjäytymiskehitykselle eikä sitä kyetä pysäyttämään kotona, koulussa tai muissa lapselle tärkeissä ympäristöissä.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että koulutus toimii yhtenä syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä. On tärkeää, että kouluissa tarkastellaan ja pohditaan yhdessä oppilaiden kanssa kunkin oppilaan omia vahvuuksia, mutta myös koulun toimintakulttuuria, työilmapiiriä sekä työrauhaa, kuten monissa kouluissa nyt tehdäänkin.

Koulun pedagogista hyvinvointia tukevan oppimisympäristön on tutkimuksissa todettu muun muassa korvaavan masennukselle altistavia tekijöitä sekä ennaltaehkäisevän, tukevan ja korjaavan puutteita etenkin niiden lasten ja nuorten kohdalla, joilla on sosioemotionaalisia vaikeuksia.

Meillä jokaisella aikuisella on vastuu lapsista ja nuorista! Kun heitä koskevia päätöksiä tehdään, liittyvätpä ne sitten varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, opiskeluresursseihin tai vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin, on lähtökohtana oltava lasten ja nuorten etu!

Jaana Hintikka

Kasvatustieteen tohtori, erityisluokanopettaja, Turku