Mitä pyydämme anteeksi?
Jokainen suomalainen esitti päivämäärällä 20.11.2016 anteeksipyynnön edesmenneille sukupolville ja nyt eläville aikoinaan kaltoin kohdelluille nuorisokotien, koulukotien ja oikaisulaitosten alaikäisille hoidokeille.
Miksei pyydetä anteeksi tämän päivän kaltoin kohdelluilta vanhuksilta, hoitolaitosten ja julkisen vallan ylläpitämien laitosten ja sairaaloiden hoidokeilta?
On helppo sulkea silmänsä nykyhetkeltä ja muistella menneitä, kun anteeksi pyytäjillä ei ole osaa eikä arpaa tapahtuneeseen.
Olemme kuitenkin vastuussa tämän hetken toimista.
Sote muuttaa sosiaali- ja terveydenhuoltomme järjestelmää perusteellisesti. Samalla poistuu valtion harjoittama valvonta ja standardisointi etäämmäksi.
Lääninhallitusten alasajo oli osa tätä prosessia, jonka päässä häämöttää kuntaa lähellä olevien tahojen harjoittama oma- tai itsevalvonta.
Kun samaan aikaan vähennetään resursseja palveluista, on vääjäämättä varmistettu palveluiden toteuttamiseen liittyvien ongelmien kasautuminen.
Surullisimpia tuoreita esimerkkejä löytyy Kupittaalta, missä valvonta on pettänyt.
Omat kokemukseni valtion valvonnan pettämisestä riittävät osoittamaan, ettei valvontavastuullisen hallinnollinen asema takaa valvonnan tehoa.
Oma esimerkkini kertoo oleellisen. Erään lastenkodin hoidokin käynti psykiatrilla johti ilmoitukseen lääninhallitukseen. Se oli riittävä signaali välittömään toimintaan.
Kun ratsiaan oltiin lähdössä, sen toteuttamista lykättiin, jotta voitiin tehdä ennakkoilmoitus käynnistä asianomaiseen laitokseen, perusteena kunnallisen vastuun kunnioittaminen ja kunnalle kannattavan toiminnan vaatima hienotunteisuus.
Kun tarkastus aikanaan tehtiin, ei paikalla ollut yhtäkään hoidokkia; he sattuivat olemaan juuri tuolloin ulkoilupäivän retkellä. Talo oli puts plank -kunnossa ja sinänsä hyvätasoinen, mutta oleellinen jäi näkemättä – hoidossa olevien ja henkilökunnan välinen suhde, joka edelleen on tärkein lenkki palvelujärjestelmässä, olipa se sote tai muu organisaatio.
Jottei totuus unohtuisi: kyllä palvelujärjestelmämme toimii hyvin, mutta vain karsimalla epäkohdat tai korjaamalla virhetoiminnat voimme taata, ettei valtiovalta joudu pyytelemään anteeksi määrävuosin.
Valvonta on jäänyt vähälle huomiolle sote-puuhastelussa. Valtiovallan rahapulan aiheuttamat leikkaukset eivät automaattisesti oikeuta potilaitten kaltoin kohtelua, jonka riskejä ne lisäävät.
Antti Jääskeläinen
Oikeuslääkäri
