Mitä vikaa iltakoulussa
Olin puheenjohtajana Kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa, jossa Sauli Niinistö nimettiin presidenttiehdokkaaksi. Kokouksessa pitämässään linjapuheessa hän esitti ajatuksen presidentin iltakoulusta, jossa epävirallisesti silloin tällöin käytäisiin läpi ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä tai ongelmia, joihin on tarvetta puuttua. Niinistö on nostanut mm. syrjäytymisen asiaksi, joka vaatii toimenpiteitä.
Pidin ajatusta erinomaisen kannatettavana. Ihmetykseni olikin suuri, kun ajatus tyrmättiin tuoreeltaan sekä muiden puolueiden että myös niin sanottujen päivystävien dosenttien taholta.
Tyrmäys tuli mm. sillä perusteella, että kyseessä olisi jokin uusi instituutio, jota perustuslaki ei tunne. Tästähän ei suinkaan ole kysymys. Ministeri Jutta Urpilainen puolestaan totesi, että voihan sitä tarpeen tullen soittaa presidentille.
Kyse ei voi olla muusta, kuin tahallisesta tai tahattomasta väärinkäsityksestä tai sitten vaaleihin kuuluvasta kilpailevan puolueen ehdokkaan mielipiteen mitätöimisestä.
Ministerien elämä on kiireistä ja monipuoluehallituksessa on paljon yhteen sovitettavaa ja neuvoteltavaa. Seuraavalla presidenttikaudella on edessä isoja ja vaativia taloudellisia, sosiaalisia, ilmastopoliittisia ja muita kotimaisia ja kansainvälisiä kysymyksiä ratkottavaksi.
Yhteisistä vapaamuotoisista presidentin iltakouluista olisi varmasti hyötyä sekä presidentille että hallitukselle varsinkin, kun tilaisuuden asialista koottaisiin vuorovaikutuksessa.
