Veteraaneille kuuluvat kuntoutusmäärärahat
Veteraanien kuntoutusrahoja ollaan vähentämässä. Siinäkö hallituksemme kiitos maatamme puolustaneille ja uudelleen rakentaneille? Ensin he taistelivat maamme vapauden puolesta, uhrasivat nuoruutensa rintamalla sodan julmuuksissa. Unohtamatta lottia, jotka tekivät pyyteetöntä työtä isänmaan puolesta, sairaaloissa, rintamalla, myös kotirintamalla. Näkivät kun ystävät ja taistelutoverit kaatuivat vierestä.
Sota jätti moneen henkisen arven, joka ei koskaan unohdu. Useille myös pysyvän näkyvän vamman, invaliditeetin. Kuitenkin sodan jälkeen he jaksoivat rakentaa tätä maata, tehdä työtä, jälleenrakentaa maatamme, että me jälkipolvet saamme elää ja asua itsenäisessä maassa jonka he meille verellä kyynelillä ja hiellä rakensivat.
Nyt kun heitä on vuosi vuodelta, päivä päivältä vähemmän, heiltä viedään viimeisten hetkien nautinto. Leikataan kuntoutusrahoja, kun asia pitäisi olla toisinpäin, määrärahat olisi pidettävä samansuuruisena kuin ennen ja jaettava jäljellä oleville veteraaneille ja sotainvalideille.
Hallituksemme päätöksissä ei näy oman maan ja kansan hyvinvointi, vain ja ainoastaan EU:n hyvinvointi. Se jos mikä on erittäin huolestuttava asia. Kyllä ensin pitäisi oman kansan hyvinvointi saada kuntoon, vanhusten huoltoa laiminlyödään, kouluja lakkautetaan, firmoja siirretään ulkomaille.
Onko Suomen kansa liian sinisilmäinen vai hallitus sokea. Isälleni on vuoden kohokohta, talven pimeinä aikoina, päästä veteraanikuntoutukseen Ruissaloon, jossa tapaa muita veteraaneja ja jossa hoito on mahtavaa.
Tämänkin pienen nautinnon hallitus tahtoo ottaa pois, hallitus, joka istuu vain ja ainoastaan veteraanien ansiosta päättämässä maamme asioista.
