Terveydenhuolto ei toimi niin kuin sen pitäisi. Hoitajia on aivan liian vähän ja työtaakka valtava. On selvittävä kaoottisesta tilanteesta päivä toisensa jälkeen, eikä edes toivoa ole paremmasta.
Monet eivät kerta kaikkiaan jaksa enää ja ovat sairaslomilla tai hakeutuvat kokonaan muihin toimiin. Palkat ovat erittäin huonot. Hakeudutaan muihin töihin, ja terveydenhuolto saa pärjätä miten pärjää.
Pätevät työntekijät ovat harvassa. On turvauduttava opiskelijoiden ja harjoittelijoiden apuun. Sekin laskee hoidon tasoa, kun on ohjattava ja opetettava kaiken muun kiireen keskellä. Siinä tietysti ensisijalla kärsii potilas, joka usein on sairautensa takia avuttomassa tilanteessa, toisten armoilla. Suuri osa vanhuksia on erittäin yksinäisiä ja tuntevat turvattomuutta, saati sitten kun jokapäiväiset toiminnat eivät toimi ja on täysin riippuvainen hoitajista.
Pulmaa yritetään nyt ratkoa tuomalla ulkomailta hoitajia, jotka sitten saavat lisäkoulutusta Suomessa. Tämä ei tule halvaksi. Heidän on opittava kulttuurimme ja kielemme. Heidän on osattava kirjoittaa, puhua, ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi suomen kielellä ja monin paikoin myös ruotsin kielellä. Kaiken lisäksi heidän on sopeuduttava aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan, ilmastoon sekä siihen, ettei heillä ole omaa sukua läsnä.
Palkka ehkä on suhteellisen hyvä verrattuna kotimaahan, mutta on myös otettava huomioon korkeammat elinkustannukset Suomessa. Verot, asuminen, ruoka, vaatteet neljälle eri vuodenajalle, polttoaine autolle ja muut menot ovat Euroopan kalliimpia.
Siihen se unelmapalkka sitten hupenee, eikä mitään jää säästöön. Ja pian lähdetään takaisin, mistä tultiin. Kallis koulutus menee sen tien muille maille, niin kuin on mennyt nytkin maasta muuttaneitten hoitajien kohdalta. Ja pula jatkuu.
Varsinkin vanhuksille ulkomaalaisen ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia murteineen ja usein kuulovammaisuudenkin takia. Ulkomaalaisen hoitajan on vaikea ymmärtää, mistä vanhus puhuu, jollei hallitse täysin kieltä murteineen. Usein myös sairaus vaikuttaa puheeseen.
On tietysti hyviäkin puolia. Kulttuuriero tuo tullessaan hoitajia, joilla saattaa olla lämpimämpi suhtautuminen kanssaihmisiin ja esimerkiksi vanhuksiin. Noissa kulttuureissa vanhukset kuuluvat perheeseen ja siten kontakti vanhuksiin on erittäin luonnollinen, ymmärtäväinen, palveleva ja ystävällinen.
Kuitenkin olisi ajateltava, kuinka työolosuhteita voitaisiin parantaa. Paremmalla palkalla voidaan parantaa hoitajan taloudellista asemaa. Epäsäännöllinen työ, aamut, illat ja yöt ovat haasteellisia kaikille. Olisi voitava valita, mikä vuoro sopisi kullekin parhaiten. Tutkimuksetkin osoittavat vuorotyön olevan erittäin vaarallista pitkällä tähtäimellä. Säännölliset työvuorot auttaisivat hoitajia suunnittelemaan lastenhoidon ja jaksamaan kauemmin työelämässä.
Jos tilanne saa jatkua niin kuin se nyt tekee, olemme kaikki allikossa. Muutoksen on tapahduttava ennen kuin on liian myöhäistä.
