Presidentti maan asialle
Ilkka Luoma kirjoitti (TS 30.6.) suomalaisten tottuneen vahvoihin presidentteihin. Itse en ole tottunut demaripresidenttien Koiviston ja Halosen ”vahvaan tahtoon”. Koivisto nöyristeli Venäjää kieltämällä Baltian mailta itsenäisyyden. Muistetaan myös Koiviston konklaavin vaikutukset kansan ryöstämisessä 1990-luvun alun laman aikana ja vain osittainen irtisanoutuminen Pariisin rauhansopimuksen osalta.
Halonen jatkaa samoilla linjoilla tukenaan vihreiden stalinistisiipi. Hän päätti luopua jalkaväkimiinoista. Tämä siitäkin huolimatta, että Venäjä ei luovu miinoistaan.
Ahtisaari oli kolmesta peräkkäisestä demaripresidentistä ainoana edes hieman maamme asialla. Hän tosin liittyi demareihin vasta kampanjan aikana. Suomi tarvitsee aivan toisenlaisia johtajia. Ei enää demaripresidenttejä.
Venäjä on rikkonut kaikkia mahdollisia kansainvälisiä ja Suomen kanssa tehtyjä kahdenvälisiä sopimuksia. Suomi rikkoi omaa perustuslakiaan järjestämällä taannehtivasti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin, jonka KKO ja oikeuskansleri ovat todenneet laittomaksi, mutta jota polittiikkojen valtaosa ei halua perua.
Suomi sääti maailman vapaimman maanostolain ulkolaisille. Nyt täältä viedään mineraalit ulkolaisten holveihin ja vesikin kaivosta. Suomi tarvitsee päättäjikseen henkilöitä, jotka edellyttävät näiden sopimusten noudattamista ja kansallisvarallisuuden pitämistä omissa käsissä.
Pekka Haavisto kertoi, että maailmalla hämmästellään, kun hän on kertonut Suomen käymistä sodista. Ovat kuulemma ihmetelleet, kuinka olemme selvinneet. Valitaanko Pekka Haavisto presidentiksi kertomaan lisää sotajuttuja maailmalle?
Pääseekö muuten kelvollinen Sauli Niinistö Venäjä-peloistaan? Pysyykö Timo Soini kansan enemmistön linjalla? Pääseekö hän levittämään brittiläistä huumoriaan ja kansanviisauksiamme Suomen johtajana?