Yksityisen pysäköinninvalvonnan alalla pyörii monia omankädenoikeuksia käyttäviä yrittäjiä. Kuvio on kyseisessä huijauksessa yleensä sama. Kun pysäköi vaikkapa huoltoajon ajaksi auton ”väärin”, jolloin rikkoo selvästi esitettyjä ehtoja, saa 40 euron maksulapun tuulilasiin.
Joku saattaa nöyrtyä ja maksaa, koska tuntee toimineensa väärin ja lainvastaisesti – onhan asiasta ihan mustaa valkoisella ja oikein liikennemerkistön mitat täyttävä metallitaulukin.
Jos ei maksa, niin perintäyhtiö lähettää asiasta kirjallisen huomautuksen, jolloin suurin osa meistä pelästyy pahanpäiväisesti ja maksaa. Onhan asialla sentään suuri ja mahtava perintäyhtiö, joka toimii aina oikein ja laillisesti. Perintäyhtiön lähettämistä papereista voi havaita, että saatava hankitaan vaikka oikeusteitse, ja maksu tulee huomattavasti suuremmaksi.
Lainkuuliainen suomalainen ei voi mennä asiassa pidemmälle, koska takaraivossa jyskyttävät ajatukset suurista oikeudenkäyntikuluista. Pelko talouden tasapainon menettämisestä ajaa monet meistä sellaiseen umpikujaan, josta ei pääse pois muuten kuin maksamalla mielestäni perusteettoman laskun. Ajatellaan sitä pienempänä pahana.
Näin ilman mitään varsinaista oikeutusta yksityinen pysäköinninvalvoja kuittaa rahat, ja perintäyhtiö saa lisäksi oman osansa.
Miksi jokainen laillinen pysäköinninvalvontayhtiö perustaa oikeutuksena korkeimman oikeuden tekemään yksittäiseen päätökseen? Miksi kukaan ei valvo esimerkiksi marketin sisääntuloaulassa vaikka likaisia kenkiä ja laita likaiset kengät kieltävää yksityisoikeudellista metallitaulua seinään? Asiasta ei ole lakia, joten näin voi hyvinkin tehdä, ainakin yksityisen pysäköinninvalvojan ajatuksenjuoksua mukaillen.
Millainen yhteiskunnastamme kasvaa, jos jokainen neropatti voi jakaa maksulappuja, jos asiasta ei ole lainsäädäntöä? Asiaan pitää saada ehdottoman nopea, järkevä ja oikeudenmukainen ratkaisu eduskunnan taholta.
