Puut ovat olleet vuosisatoja osa Turun kaupunkiympäristöä, Suomen puutarhakulttuurin on sanottu itäneen Aurajokilaakson suotuisessa ilmastossa ja ravinteikkaasta maaperästä.
Turun ensimmäiset kaupunkipuistot olivat yksityisiä puutarhoja, ja ne liittyivät pääosin säätyläisten huvielämään ja puutarhataiteen harrastukseen. Niistä varhaisin oli mitä todennäköisimmin Kaskenmäen rinteessä keskiajalla sijainneen dominikaanikonventin pieni hortus.
Kuningas Juhana III:lla oli jo herttuakaudellaan puutarhoja ja ryytimaita Turun linnan läheisyydessä. Hän yritti innostaa myös kaupungin porvareita perustamaan puutarhoja ja istuttamaan niihin erilaisia satoisia puita. Porvarit suosivat kaalimaita.
Puutarhakulttuurin edistäjäksi kohosi 1600-luvulla Pietari Brahe, jonka käskystä kaupungille laadittiin uusi asemakaava. Herrainkulman suurille tonteille muodostettiin kauniita puutarhoja, ja linnaan vievän tien varteen istutettiin puurivit.
Hyödyn ajalla puutarhaharrastus lisääntyi nopeasti. Mannermaisten esikuvien mukaiset julkiset kaupunki-istutukset ja kaupunkipuistot saivat uudenlaisen merkityksen. Niitä perusteltiin sekä kauneudella että terveellisyydellä.
Huomattavimmat yksityiset puutarhat kuuluivat Turun Akatemialle ja akatemian professoreille sekä kaupungissa toimiville apteekkareille. Pietari Kalmin kukoistukseensa nostama Akatemian kasvitieteellinen puutarha sijaitsi Kirkkokorttelissa, akatemian professori Pehr Adrian Gaddin puutarha Kakolanmäen kupeessa ja kemian professori Johan Gadolinin puutarha Vartiovuoren rinteessä. Amiraali von Stedink rakensi 1790-luvulla Linnankentälle ”säädyllisen kävelypaikan”, jossa satojen hedelmäpuiden välissä kiemurtelivat hiekkakäytävät. Vuonna 1819 muutettiin Gadolinin puutarha Surutoin-huvipuistoksi.
Nykyiselle kaupunkikuvalle ominaiset ikivanhat jalava-, lehmus- ja vaahteraistutukset istutettiin suunnitelmallisesti 1830–1840-luvuilla. Paloturvallisuutta silmällä pitäen laadittu asemakaava loi uudenlaiset edellytykset väljälle ja vehreälle kaupunkikuvalle.
Turku on puiden ja puistojen kaupunki. Turkuun perustettiin asiaa edistämään jo 1820-luvulla puidenistutusseura. 1840-luvulla kaupunkilaiset kantoivat nenäliinoissaan multaa Vartiovuorelle muuttaakseen kaljut kukkulat vehreiksi kaupunkipuistoiksi ja lahjoittivat rahaa kaupungin kaunistamiseen. Vielä 1970-luvulla Barkerin purettujen tehdaskiinteistöjen kortteli muutettiin puistoksi. Jokainen sukupolvi on pyrkinyt jättämän oman vehreän kerrostumansa kaupunkikuvaan – tuoreimpana tulokkaana toukokuussa kukkaan puhjenneet kirsikkapuut.
