Lukijan kolumni

Puuetanoli lievittäisi maapallon ruokakriisiä

 Veli Pohjonen
Veli Pohjonen

Ruokakriisistä alkaneiden arabikapinoiden myötä olemme pelänneet, että raakaöljyn hinta nousee holtittomasti. Näinhän kävi 1970-luvun Lähi-idän sodassa. Silloin öljyn pörssihinta kolminkertaistui.

Viime vuonna raakaöljyn hinta oli 92 dollaria tynnyriltä eli 0,44 euroa litralta. Nyt tynnyrihinta on 115 dollaria siis puoli euroa litra. Nousua on vajaa viidennes. Hamstraukseen perustuvaa hintapiikkiä ei tullutkaan. Sitä jarruttaa autoihin tankattava polttonestealkoholi eli bioetanoli.

Etanolin kehittäminen alkoi 1970-luvun lopulla. Pitkään se oli öljyä kalliimpaa, mutta kun etanoli pääsi Chicagon tavarapörssiin 2005, markkinat löysivät sille luontevan hinnan.

Nyt etanolilitra maksaa saman puoli euroa kuin raakaöljy. Hinnat ovat kietoutuneet toisiinsa. Jos toinen nousee, toinen jarruttaa sitä.

Etanoli on maailmantalouden mahtipolttoaine. Sen asema vahvistuu uusien kansannousujen myötä. Siksi Suomessakin kannattaisi käynnistää etanolin tuotanto muun pörssimaailman tapaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itse asiassa se olisi kannattanut käynnistää jo Kemijärven sellutehtaalla, niinkuin pohjoisen massaliike aikaansa edellä esitti. Puuetanolia olisi alkanut tulla uuden liukosellun oheistuotteena.

Sellutehtaan tuottama alkoholi ei ole uusi asia. Oheistuote tunnettiin takavuosina sulfiittispriinä, Alkon tiskillä Karhu-viinana ja kansan keskuudessa tikkuviinana.

Stora-Enso kuitenkin lopetti Kemijärven tehtaansa vuonna 2008 ja myi kattilat Kanadaan. Puuetanolin suunnitelmat haudattiin. Etanoli tuli silti voimalla Suomen huoltoasemille viime vuodenvaihteessa, mutta toista reittiä. Uudesta E10 polttonesteestä on tosin nuristu koko alkuvuosi. Kesän korvalla nurina heikkeni, ja E10:n menekki alkoi kasvaa. Lorotamme etanolia jatkossa siis tankkiin yhä enemmän.

Ostamme nyt etanolin pääosin ulkoa. Se on peräisin joko Yhdysvaltain maissista tai Brasilian sokeriruo’osta. Ne vievät peltoa ruualta. Puuetanoli ei näin tekisi. Uuden ajan tikkuviina lievittäisi myös maapallon ruokakriisiä. Siksi metsien maassamme kannattaa edelleen harkita Kemijärven mallia.