Lukijoilta

Pakko on huono innostaja

Tiistai-iltana keskustellaan television kakkoskanavalla ilmiöstä nimeltä pakkoruotsi. Ruotsinkielisen vähemmistön kielipoliitikkojen mielestä sille sopivampi nimi on riemuruotsi.

Tämä riemuruotsi on monelle aikamoinen riesa. Se on ensinnäkin suomenruotsia. Joku ruotsinkielinen tyrmäsi ajatuksen riikinruotsin opettamisesta pääkaupunkilehden mielipidepalstalla sanoilla: ”Ei suomalaisille opeteta ruotsia, jotta voisimme veljeillä ruotsalaisten kanssa.” Hän muistutti, että pitää järjestää palvelut ruotsinkieliselle vähemmistölle ruotsiksi. Kummallista asiassa on se, että suomenkieliset ovat ne palvelijat, eli ruotsi on meillä pakollinen palvelukieli. Niinpä tuo ruotsi tulee vastaan koulun kaikilla asteilla.

Ei kielessä sinänsä mitään vikaa ole. Sillä saattaisi olla hartaita opettelijoita, jos nämä saisivat valita sen itse.

Kielipakkoa puolustellaan maamme kaksikielisyydellä, mikä sekin hieman ontuu vähemmistökielen puolelta. Suurin osa maata on yksikielistä.

Turku on kaksikielinen, vaikka täällä ei ruotsia juuri kuule. Meidän ylellisyytemme ja ylpeytemme aihe ovat ruotsinkielinen teatteri ja yliopisto, eli Åbo Svenska Teater ja Åbo Akademi. Nämäkin saattaisivat innostaa vapaaehtoisen ruotsin opiskeluun.

On vakavasti harkittava, kannattaako vaarantaa innostus koko kieleen pitämällä se pakollisena.