Lukijoilta

Valoa busseihin

Taas, lisääntyvän pimeyden aikaan joudun muistuttamaan bussinkuljettajia aiheesta Valoa busseihin. Edelleenkin voi eteeni tulla ongelma, että bussit ovat lähes pimeitä. Tarkoitushan ei ole, että bussit ovat pimeinä!

Matkustajana en näe silloin lukea, mutta pahinta on, että bussiin noustessa kesken matkan en tahdo edes nähdä vapaata istumapaikkaa – olen näkövammainen ja hämäräsokea, lisäksi huonokuuloinen. Liikun bussilla päivittäin Raision ja Turun väliä. Vammani eivät näy aina ulospäin.

Joku kirjoitti tekstiviestipalstalle tärkeän huomion, että piilonäkövamman omaavat ihmiset joutuvat ylittämään kadun henkensä uhalla, vaikka kuinka katsoisivat ennen kadun ylitystä oikealle ja vasemmalle – peläten äkillisiä suhareita pomppaavan katua ylittävän eteen.

Tämä on minulle tuttua. Käytän Turun keskustassa valkoista keppiä suppean näkökenttäni takia, mutta tapahtuu monta kertaa, että ihmiset eivät piittaa valkoisesta kepistä. Onneksi en ole täysin sokea.

Alueilla, missä tiedän olevan rauhallisempaa, en keppiä käytä, mutta myönnän kadun ylittämisen pelottavan toisinaan, koska joillakin autoilijoilla on niin kammottava kiire, olevinaan.

Miksi näkövammainen ei käytä keppiä? Koska ihmiset tuijottavat. Turussa ihmiset eivät ole tottuneet sokeisiin tai näkövammaisiin. Minua pelotti aikoinaan ottaa valkoinen keppi käyttöön, vaikka sen tarkoitus on, että sen avulla liikenteessä liikkuminen olisi helpompaa. Onneksi totuin vihdoin ihmisten tuijottamiseen.