Lukijoilta

Kapulana rattaissa

Kävin lääkäriasemalla ja lähtiessäni annoin tietoni vastaanottovirkailijalle laskutusta varten. Nuori nainen kysyi puhelinnumeroani, numero on tallennettu kännykkääni, mutta hups, sekin oli jäänyt kotiin. Olin antanut nimeni, henkilötunnukseni, osoitteeni ja jopa sähköpostiosoitteeni, jotta he voisivat postittaa minulle laskun ja tarpeen vaatiessa karhuta sitä, jos en maksa. Miksi siis puhelinnumero?

Puhelimen kehittyessä myös työelämä on muuttunut. Toimihenkilöiden ei tarvitse istua konttorissa, kun monitoimivekottimella voi tehtävänsä hoitaa missä vaan. Neuvottelut, yhteydenotot, tilaukset ja niiden varmistukset, läsnä- ja poissaoloilmoitukset, myynnit ja ostot voi tehdä nykyään henkilöautossa, bussissa, kauppajonossa tai ravintolassa ja niin olen monesti joutunut kuulemaan tehtävänkin.

Puhelinkulttuurin muutokseen en sopeudu, mutta en vaadi muita olemaan samaa mieltä. Joskus muutos vaan harmittaa niin pirusti. Kuten esimerkiksi muutama kuukausi takaperin, kun Raision kirjaston lukusalissa keski-ikäinen mies antoi puhelimitse ohjeita rakennustyömaalle.