Lukijoilta

Aitouden puolesta

Oletko sinä tänä aamuna katsonut peiliin? Oletko ehkä suoristanut hiuksiasi, meikannut kasvosi tai pähkäillyt, mitkä korut sopivat mihinkin asukokonaisuuteen? Moni meistä varmasti on. Monet meistä itse asiassa tekevät tätä joka aamu. Näemme vaivaa ulkonäkömme eteen.

Pistämme sekä aikaa, että rahaa tähän joka-aamuiseen riittiin peittäen itsemme. Oikea persoonallinen minä katoaa ja tilalle tulee feikkiminä, materiaalinen, mutta tietenkin kauniimpi ja parempi minä. Miksi teemme näin? Miksi emme voi olla omia itsejämme, aitoja ihmisiä oikeassa elämässä?

Monet sanovat syynä olevan media ja sen tuomat ulkonäköpaineet. Alipainoiset naiset mainostavat pikkuruisia alusvaatteita rinnat ja huulet töröllä. Jokainen järjellä varustettu henkilö kuitenkin tietää, että tällaista muka täydellistä naista ei ole olemassakaan. On surullista, kun omasta ulkonäöstään epävarman ihmisen on mentävä esimerkiksi kauneusleikkaukseen, jotta voisi tuntea itsensä hyväksi ja kauniiksi. Puhumattakaan nuorista ja vähän vanhemmistakin naisista, jotka kuolevat tavoitellessaan sairaalloista laihuutta, uskoen sen olevan täydellisyyttä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt on siis aika herätä! Miksi emme saisi olla juuri sellaisia kuin satumme olemaan? Meillä on lupa olla täydellisen epätäydellisiä ihmisiä!

Liiallisuuksiin menevä ruumiin ja ulkonäön palvonta ei ole hyväksi, varsinkaan kun nykyajan kauneusihanteet ovat mitä ovat. Jokaisen mielestä laittautuminen on varmasti joskus ihan mukavaakin puuhaa, mutta omaa, eikä liioin toistenkaan ulkonäköä, ei pitäisi tarkastella liian ankaralla silmällä. Omaan itseen pitäisi suhtautua hyvällä, tyytyväisellä mielellä ja ripaus huumoria mukana. On mielenterveydellekin erittäin tärkeää muistaa olla onnellinen itsestään.

Lopulta jokin muu meissä kuin vaikkapa vaatteet tai niiden koko määrittelevät keitä todella olemme. Eikö sitä paitsi olekin paljon kiinnostavampaa nähdä se haavoittuvainen, aito ja oikea ihminen kuin täydellisen maskin ja kulissien alle piiloutunut todellisuuden pakoilija?

Harjatkaamme siis hampaamme ja tukkamme, mutta jättäkäämme yltiöpäinen maskeeraus ja täydellisyyden tavoittelu! Jos se tuntuu aivan mahdottomalta, niin ehdottaisin, että ainakin kerran viikossa pitäisimme vaikkapa meikittömän päivän. Emme stressaisi siitä, mitä puemme päällemme tai muutenkaan ajattelisi ulkoista olemustamme persoonamme määrittelijänä.

Näin voisimme auttaa muitakin yhteiskuntamme jäseniä ymmärtämään, että emme ole velvollisia olemaan sellaisia kuin kauneusihanteet odottavat meidän olevan. Sitä paitsi, niiden alentavien ihanteiden pitäisikin jo jäädä historiaan. Uusi, aitojen ihmisten aikakausi saa alkaa.