Kirjoittajavieras

Vähemmän turvallisuutta

Jos kunnallisella lasten leikkikentällä hajoaa kiipeilyteline, koko kenttä tulee joko lopettaa tai uusia turvallisuusstandardien mukaiseksi. Lasku on kymmeniä tuhansia euroja. Korjattu teline olisi kunnan vastuulla. Ja entä jos jotain sattuu?

Kananmunatila ei saa tuotteitaan tuoreina lähikaupan tiskille vaan ne tulee toimittaa pakkaamoon, jotta kuluttaja saa munansa merkittyinä ja viikon vanhentuneina. Sillä entä jos jotain sattuisi?

Tietysti pitää edistää lasten liikkumista ja lähiruokaa. Kunhan liikkuminen tapahtuu pehmustetussa valvotussa tilassa ohjatusti ja vakuutetusti ja onnellisen possun luomujauheliha säilyy moninkertaisessa muovipaketissaan viikon verran.

n

Isot riskit taas ovat virtahepoja yhteisessä olohuoneessamme. Ne hyväksytään hiljaisesti liian vaikeina ja tylsinä. Tuhannet lapset joutuvat elämään väkivalta- tai päihdeperheissä. Tieliikenteessä kuolee edelleen keskimäärin yksi henkilö vuoden jokaista päivää kohti. On paljon mukavampaa vaatia rajoituksia muille.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Homoille, etteivät he avioliitoillaan rapauta heteroperheiden hyvinvointia. Nettikäyttäjille, ettei kotona yksin ilman valvontaa surffaava lapsi vain voi saada ruudulleen mitään haitallista. Nuorisolle, etteivät he pelottavasti
notku lähikaupan edessä. Maahanmuuttajille, etteivät
150 000 ulkomaalaista hävitä 5,4 miljoonan ihmisen elämäntapaa.

Pelon yhteiskunta ei hyväksy normista poikkeamista. Pelkäävä ei yritä hallita omaa pelkoaan vaan kontrolloida muita, mutta tämä tuo vain lisää tietoa uhista ja pahentaa pelkoa entisestään. Itse tunnen hyvin sen vatsaa kouristavan ja öitä valvottavan pelon, mikä liittyy lapsen turvallisuuteen. Äitinä on valmis vaatimaan maailmalta vain pehmeitä paikkoja.

n

Ainakin tulee varmistaa, että onnettomuus on jonkun muun syy. Jos lapsi putoaa kiipeilytelineestä, tulee telineen valmistajan tai omistajan joutua vastuuseen. Myös silloin, vaikka lapsi ei ikinä kotona olisi saanut ottaa juoksuaskelta tai harjoitella kiipeämistä pihapuihin.

Me maksamme sekä yksityisesti että julkisesti pelon poistamisesta ja valvonnasta niin, ettei varoja ole enää ongelmien ennaltaehkäisyyn. Riskienhallinnan periaatteena on etsiä suurimpia hyötyjä, mutta lainsäädännössä tämä ei toimi. Tarvitaan lisää vaikuttavuusarviointia, faktaperusteita ja tilastomatematiikkaa.

Pelolla hallitsemisen pitää loppua.

Kirjoittaja on Kaarinan kaupunginhallituksen ja
Varsinais-Suomen maakuntaliiton hallituksen jäsen (vihr).