Kirjoittajavieras

Kieltenopetuksen
uudet tuulet

 Jorma Ahomäki
Jorma Ahomäki

Kuuntelin Puolan Radion uutislähetystä internetissä 8. marraskuuta 2010. Toimittaja Barbara Pietrzak haastatteli italialaista opettajaa Anna Löwensteinia, joka kertoi ”Second Life” -nimellä tunnetusta internetissä olevasta virtuaalimaailmasta. Siinä voi tehdä lähes kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta jota hän on alkanut käyttää kielen opetukseen.

Saman opiskeluryhmän jäsenet asuvat eri puolilla maapalloa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Kaikki opiskelijat istuvat kotona samanaikaisesti tietokoneidensä ääressä. Yhteisen työskentelyajan löytäminen saattaa joskus olla hieman ongelmallista. Italialainen avaa mielellään tietokoneensa illalla kello 22, mutta japanilaisen on kömmittävä näyttöruuden ääreen jo kello viisi aamulla. Kanadalaisen aikataulussa opiskelutuokio on kello 14 iltapäivällä.

Jokaisella mukanaolijalla on täällä ”toisessa elämässä” oma virtuaalihahmonsa, joka liikkuu ja tekee kaikkea kuvaruudun takaisessa maailmassa. Tämä hahmo on käyttäjän ”avatar”. Käyttäjä ohjaa avatariaan tietokoneelta ja avaa hiiren napsautuksella puhe- ja kirjoitusyhteyden. Opettaja johdattelee ja oppilaat osallistuvat. Toiminta on haastavaa ja motivoivaa. Asiaan voi perehtyä nettiosoitteessa http://duavivo.webs.com.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

n

Kuulemani haastattelu johdatteli ajatukseni menneisiin vuosiin. Opettajalla oli apuna liitu, karttakeppi ja musta taulu. Toisinaan raahasin luokkaan jopa nukketalon ja flanellografin sekä hirmuisen painavan avokelanauhurin. Sanan säilä tehosti kaikkea toimintaa. Entisajan menetelmilläkin tultiin toimeen ja saatiin tuloksia.

Kirjeenvaihto toi oman lisänsä ja mausteensa opiskeluun. Muistelen kauniita kirjekuoria värikkäine postimerkkeineen. Yhteydet olivat hitaat kuten Itellassa joskus tänäänkin. Nykyisin sähköposti on nopea, mutta varsin arkinen väline. Skype tuo uuden ulottuvuuden puheviestintään. Tilaan maanantaina tarvittavaa materiaalia Rotterdamista. Jo keskiviikkona kolisee postilaatikko täällä kotona.

Kerran oli japanilainen opettaja seuraamassa englannintuntiani. Jutellessamme hän ihmetteli, kuinka opetus sujui vieraalla kielellä. Japanilainen kieltenopettaja ei yleensä puhu luokassa vierasta kieltä.

Tänäänkin maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa varttunuttakin kulkijaa. Vieraiden kielten opetustyöni ajoittui vuosille 1959–1990 kansa- ja peruskoulussa. Olen sitä sen jälkeenkin jatkanut kansalaisopistossa aina vuoteen 2009 asti. Taival oli viiden vuosikymmenen mittainen.

Sain Anna Löwensteinilta näytön siitä, että ”Second Life” sopii erinomaisesti esperantonkin opetukseen. Mieli tekisi päästä mukaan nykyiseen uusien mahdollisuuksien maailmaan, sillä niin kovin kiehtovalta kaikki vaikuttaa ulkopuolisesta tarkkailijasta.