Jo vuosikausia meillä on vallinnut eriskummallinen käytäntö, jossa eläkepolitiikasta vastaa yksinoikeudella epävirallinen ryhmä – nykyään Rantalan, ennen Puron – vaikka sillä ei ole virallista asemaa yhteiskunnassa. Siinä ovat edustettuina työmarkkinakeskusjärjestöt sekä kaksi suurinta eläkevakuutusyhtiötä, Varma ja Ilmarinen, joiden hallituksissa järjestöpomot istuvat.
Järjestöjen valta päätöksenteossa on keskeinen, samalla kun ne ovat suurten puolueiden huomattavia tukijoita. Eläkeyhtiöiden valvonnasta virallisesti vastaava sosiaaliministeriö on pudonnut pahasti sivuraiteelle. Hallitus ja eduskunta, jolla on lopullinen valta ja vastuu työeläkejärjestelmästä, ovat täysin mukautuneet järjestöjen ohjaukseen.
l
Eläkeyhtiöt hallitsevat muhkeita eläkevarojamme, jotka koostuvat työnantajien ja työntekijöiden työeläkemaksuista ja varojen sijoitustuotoista. Tel-maksut ovat säästöön pantua palkkaa. Tel-varat ovat vuodesta 1995 moninkertaistuneet ennätysmäiseen 125 miljardiin euroon, mikä on kaksi ja puoli kertaa valtion budjetti ja niiden kasvu jatkuu.
Eläkevarojen haltijat ovat tulevaisuudessa mahtavia taloudellisen vallan käyttäjiä, jotka hallitsevat pörssiyhtiöitä ja pyörittävät halutessaan koko Suomea. Jälki voi olla yllättävää, mikäli valtapoliittiset näkökohdat ohjaavat toimintaa. . Siksi varojen käytön tulee olla läpinäkyvää ja valvonnan pelata. Varat on tarkoitettu eläkkeisiin – ei vallankäytön välineeksi!
Väliaikaiseksi tarkoitettu taitettu indeksi on vuodesta 1996 alkaen tuhonnut työeläkkeiden palkkoihin suhteutettua ostovoimaa. Kun palkat vuosina 1995–2009 nousivat 67 prosenttia, jäi työeläkkeiden nousu ainoastaan 34 prosenttiin, mikä heijastuu ostovoimakehityksessä. Tänä vuonna työeläkkeet nousevat 0,26 prosenttia, kun hintojen nousuksi (inflaatio) arvioidaan 1,8 ja palkkojen liukumineen noin kolme prosenttia. Näin työeläkkeiden ostovoima painuu tänä vuonna jopa miinukselle.
Jo yli 800 000 henkilön eläkepalkka on jäänyt keskimääräisen eläketason 1 270 euroa/kk alapuolelle, mikä nettona vastaa EU:n Suomelle määrittämää köyhyysrajaa. Tässäkö on eläkeläisen vuosikymmenien työuurastuksen arvostus ja lopputulos?
l
Työeläke on jatkopalkkana ansiotuloa kuten palkkatulo. Ainoa oikeudenmukainen ratkaisu tilanteeseen on tel-indeksin sitominen sataprosenttisesti ansiokehitykseen, kuten tel-järjestelmässä alun alkaen tehtiin.
Päättäjätahot ovat jyrkästi torjuneet indeksiin kajoamisen. Ei ole rahaa, tel-maksuja täytyisi korottaa, tulevat eläkkeet vaarantuisivat – tässä toistuvia hokemia kansalaisten pelottelussa. Todellisuudessa korjaus olisi muutamia prosentin kymmenyksiä per vuosi kasvavista tel-varoistamme.
Kirjoittaja on ekonomi.
