Oikeudenmukaisuus ja talous kietoutuvat usein tiiviisti yhteen, vaikka ainakin toinen niistä saattaa helposti unohtua. Seuraavassa otan esiin kaksi kovin erilaista esimerkkiä, joissa nämä ilmiöt törmäävät toisiinsa.
Yritysjohdon tulospalkkioiden oikeudenmukaisuus on kansalaiskeskustelussa monesti kyseenalaistettu. Vaikka yksityiset osakeyhtiöt saavat maksaa johtajilleen mitä haluavat, palkkioilla voi olla yhteiskunnallisia vaikutuksia. Epäoikeudenmukaisiksi koetut palkkiot kun lisäävät kansalaisten eriarvoisuutta ja voivat horjuttaa yhteiskuntarauhaa. Johtajien ahneudesta saatetaan ottaa opiksi vaikkapa työtaisteluissa, mikä ei ole yhteiskunnan etu.
Voidaankin väittää, että hyvinvointivaltion yhteiskuntasopimukseen kuuluu, että mikään taho ei ryhdy tällaiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Näin siitä huolimatta, että johtajille jaettavat rahasummat eivät horjuta yritysten taloutta, valtiontaloudesta puhumattakaan.
l
Toisen ajankohtaisen esimerkin oikeudenmukaisuuden ja talouden kytköksestä tarjoavat keskustelua herättäneet ”isoäitien tapaukset”. Yksilötasolla tuntuu oikeudenmukaiselta, että nämä vieraan maan kansalaiset saavat jäädä Suomessa asuvien lastensa ja lastenlastensa luo.
Jos kuitenkin otetaan huomioon asian muutkin ulottuvuudet, voidaan tulla toiseen johtopäätökseen. Tilanteessa, jossa kansalaistemme ikääntyminen koetaan uhkaavana ongelmana, ei vaikutakaan kovin oikeudenmukaiselta rahoittaa muiden maiden vanhusten huoltoa. Vastaavassa tilanteessa olevia henkilöitä olisi varmasti tulossa muitakin, joten asialla on kansantaloudellista merkitystä.
Lisäksi yksilötasolla oikeudenmukaiseksi koettu menettely voi yleisemmällä tasolla loukata tasa-arvoa, sillä suomalaisilla isovanhemmilla ei ole oikeutta saada hoitopaikka muualla asuvien omaistensa kotikunnasta.
Niin ikävää kuin se onkin, yleinen tasapuolisuusvaatimus ja valtiontalous asettavat humanitaariselle toiminnalle reunaehtonsa. Johdon palkitsemiskeskustelu taas osoittaa, että yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus voi edellyttää rajoituksia myös yksityisten yritysten taloudellisille päätöksille.
Kirjoittaja on turkulainen emeritusprofessori.
