Turun kaupungin liikennelaitoksen onnistuttua vihdoinkin katkaisemaan useamman vuotisen tappiokierteen ja saaden laitoksen toiminnan kääntymään voitolliseksi, ollaan sitä ryhtymässä muuttamaan osakeyhtiömuotoiseksi linja-autoyhtiöksi. Eikä tässä vielä kaikki, tulevan Turun Kaupunkiliikenne Oy:n toiminta tullaan ajan saatossa ehdottamaan myyntiä hyvällä hinnalla ja tarina Suomen vanhimmasta liikennelaitoksesta on lopullisesti kuopattu linja-autoliikenteen historiaan.
Se olisi kulttuuriskandaali ja anteeksiantamaton temppu kaupungin päättäjiltä, sillä "keltaiset vaarat" ovat kuuluneet vuosikymmeniä olennaisena osana Turun katukuvaan. Sen juuret ulottuvat sadan vuoden taakse. Joulukuun 22. päivänä 1908 aloitettiin Turussa sähköraitiotieliikenne. Tuota päivää on totuttu pitämään myös liikennelaitoksen alkuna. Tosin liikennöitsijänä toimi saksalainen AEG, jolta sittemmin 14. helmikuuta 1919 kaupunginvaltuusto päätti lunastaa raitiotie itselleen. Samalla syntyi Suomen vanhin kunnallinen liikennelaitos. Okran keltaisten raitsikoiden kolisteltua kaupungin katuja, suunnitelmissa oli kaluston lisäystä linja-autojen muodossa.
Ennen ja jälkeen sotien Turun kaupungin valtuutetut touhusivat innokkaasti ryhmätyössään "kirjoituspöytäfilosofiaa", tekemällä päätöksiä jo tehtyjen päätösten perään joukkoliikenteen kunnallistamisesta. Sellainen osittain toteutuikin tammikuun ensimmäisenä päivänä 1950, kun Raitiotielaitos aloitti - yksityisiltä liikenteenharjoittajilta lunastetuilla linjoilla - linja-autoliikenteen, samassa yhteydessä laitoksen nimi muuttui Turun Kaupungin Liikennelaitokseksi (TuKL). Näihin aikoihin syntyi myös kaupungin keltaisia linja-autoja tarkoittava ilmaisu "keltainen vaara", se lähinnä kuvastui yksityisten liikennöitsijöiden suhtautuminen kunnalliseen linja-autoliikenteeseen.
Kaupungin harjoittama bussiliikenne totuttiin pitämään kaupunkilaisten palvelumuotona, jonka ei välttämättä tarvinnut tuottaa voittoa, se mahdollisti myös suuremman liikennetiheyden ylläpidon. Kunnes linjojen kilpailuttamisen yhteydessä liikennelaitokselle oli tulossa takapakkia, evätty tarjouskisaan osallistuminen vei sen liikennekentästä useita linjoja.
Eräillä poliittisilla puolueilla ja järjestöillä on vuosikymmeniä ollut silmätikkuna Turun Liikennelaitos, hartaimpana toiveena saada sen pyyhkäistyä lopullisesti päiväjärjestyksestä. Ensin hävitettiin raitiovaunut, piakkoin ollaan hävittämässä Amiraalistonkadulta Liikennelaitoksen entinen bussihuoltokeskus, joka valmistuttuaan 1974 sisälsi ajanmukaiset autojen huolto- ja korjauslaitteet, sisätiloihin mahtui jopa 120 linjuria! Rieskalähteentien varikolla kaupungin jäljellä olevat kolmisenkymmentä bussia viettävät ansaittua lepoa ulkosalla sähköpiuha seuranaan.
Mielestäni liikennelaitosta ei ole tarvetta yhtiöittää, sillä sehän on jo nyt liikelaitos, jonka tule toimia liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Sen mukaan, laitokselle on taattava osallistuminen tulevissa linjojen kilpailuttamisessa. Tässä asiassa olisi huomioitava kalustohankinnat: kotimaista koritehtaan valmistetta ja käytettyjen linkkareiden ostoon tehtävä lopullinen stoppi. "Keltaisten vaarojen" värit pysykööt ennallaan, ellei sitten oteta käyttöön niin sanoakseni raitiovaunujen keltaisia värejä, punaisilla koristejuovin rajattuja, jota käytettiin 1950- ja 1960-luvun Volvoissa ja Leylandeissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jatkossa ei töhrittäisi bussien helmapeltejä ja ikkunoita järjettömillä mainosteipeillä.
Matti Kairasmaa
