Suomen psykiatrinen sairaalajärjestelmä on muuttunut rajusti viimeisten 30 vuoden aikana. Sairaansijojen määrä on vähentynyt yli 20 000:sta alle 5 000:een. Vanhat keskusmielisairaalat ovat kutistuneet. Kokonaisia mielisairaaloita on lakkautettu ja psykiatrian osastoja siirretty yleissairaaloiden yhteyteen.
Aikoinaan Suomi oli maailman kärkisijoilla psykiatristen sairaansijojen määrässä. Nykyisin olemme ehkä keskivaiheilla tilastoissa. Vuoden 1991 mielenterveyslaki säätää avohoidon ensisijaisuudesta. Mielenterveyshäiriöiden avohoidossa on kuitenkin vielä paljon kehitettävää.
Mielestäni sairaalalla on edelleen tärkeä asema psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Erilliset psykiatriset sairaalat tulisi kuitenkin sulkea ja siirtää hoito-osastot alue- ja keskussairaaloiden yhteyteen. Sairaaloiden erillisyys hidastaa avohoidon kehittymistä sekä ylläpitää eriarvoisuutta psykiatristen ja somaattisten potilaiden välillä. Mielensairauteen liittyy edelleen paljon vääriä luuloja ja asenteellisuutta. Leimaavuutta voitaisiin vähentää psykiatrian ja somatiikan sairaaloiden yhdentämisellä.
Psykiatriset sairaansijat voitaisiin Suomessa vähentää noin puoleen nykyisestä tasosta (tavoite 0,5 ss/1000 asukasta) edellyttäen, että samalla kehitetään voimakkaasti avohoitoa. Joillain alueilla lähelle tavoitetta on jo päästy. Eri alueiden sairaansijamäärissä on kuitenkin suuria, jopa yli kaksinkertaisia eroja. Laitosvaltaisille alueille on tyypillistä vanha mielisairaalarakenne, joka ylläpitää voimavarojen suuntaamista laitoksiin avohoitopainotteisen hoidon sijaan. Osa laitoshoidosta voitaisiinkin korvata riittävän tehokkaalla ja nopeavasteisella avohoidolla.
Varsinais-Suomen perinteiset mielisairaalat Turussa ja Halikossa ovat edelleen aktiivisessa käytössä. Myös Uudenkaupungin psykiatrinen sairaala on pienenä yksikkönä edelleen toiminnassa. Varsinais-Suomen alueen 460 000:lle asukkaalle riittäisi tulevaisuudessa noin 230 psykiatrista sairaansijaa. Voitaisiinko moderneja psykiatrian osastoja suunnitella esimerkiksi uudisrakennusvaiheessa olevaan Tyksin T-sairaalan alueelle?
Sairaalapaikkojen vähennyksen onnistuminen edellyttää, että samanaikaisesti kehitetään monimuotoista avohoitoa lähipalveluna. Erityisen tärkeitä ovat intensiivisen avohoidon yksiköt, joista kriisipotilaat saisivat nopean päivystyksellisen avun ja tarvittaessa päivittäisen avohoitokontaktin. Näin voitaisiin vähentää lähetteitä sairaalaan. Psykoterapiapalveluja tulee lisätä.
Monen mielenterveyspotilaan avohoidoksi on nykyisin vakiintunut psyykelääkkeiden reseptien uusiminen. Terveyskeskuksien osaamista ja resursseja on vahvistettava, esimerkiksi kouluttamalla lisää depressiohoitajia.
Psykiatrian sairaansijoja voidaan vähentää, mutta samanaikaisesti on ehdottomasti huolehdittava resurssien siirtämisestä avohoitoon. Siirtymävaiheessa voidaan tarvita jopa lisää resursseja. Järjestelmän vakiintuessa säästyy rahaa, kun kallista sairaalahoitoa voidaan korvata avohoidolla. Suurin säästö tulee kuitenkin hoidon ja kuntoutuksen tehostumisesta, mikä vähentää ns. välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle (esimerkiksi sairauslomat ja työkyvyttömyysaläkkeet).
Edellisellä vuosikymmenellä psykiatrian rakennemuutoksessa tehtiin virhe, kun laitoksia alasajettiin voimakkaasti, mutta avohoitoon ei siirretty vapautuneita resursseja. Nyt yhteiskunnan kannattaa investoida lisää voimavaroja psykiatriseen avohoitoon ja perusterveydenhuollon mielenterveystyöhön rakennemuutoksen onnistumisen turvaamiseksi.
Jukka Kärkkäinen Lääketieteen tohtori Psykiatrian erikoislääkäri Johtava ylilääkäri
