Alkoholin käyttö puhuttaa tasaisesti. Tutkijoiden mielipiteitä ja tutkimusten tuloksia luetaan ja kuullaan säännöllisesti. Varoituksia tulee tasaisesti. Kun alkoholin hintaa nostetaan, saadaan asiantuntijoiden mukaan väkivaltaisuudet loppumaan ja Suomesta turvallinen maa.
Viimeksi sai lukea kohtuukäyttäjän mielipiteen. Joskus olisi mielenkiintoista saada lukea myös suurkuluttajan mielipide alkoholista ja sen päivittäisestä käytöstä, nautinnoista, haitoista ja kärsimyksistä.
Suhtaudutaanko meillä myönteisesti alkoholiin ja sen käyttöön? Kyllä! Ei missään muualla sallita sen kaltaista alkoholimainontaa kuin meillä. Suurista mainoksista saamme tienvarsilla lukea, että paras ostos on kolmen litran pänikkä viiniä. Mainonnan tarkoitus on kertoa, että tuotetta on saatavilla. Toinen tarkoitus on luoda tuotteesta myönteisiä mielikuvia, jotta sitä hankittaisiin. Mainosten ja mediassa olevien artikkeleiden mukaan alkoholi kuuluu olennaisena osana lähes kaikkeen.
Entäpä, jos pysyy kohtuukäyttäjänä, joka nautiskelee alkoholia vain silloin tällöin ja silloinkin vain nautinnokseen, ei juopuakseen? Hieno ajatus, mutta se ei toimi läheskään aina. Alkoholi on varsinainen veijari.
Ennen ostettiin "sikspäck" ja se riitti hyvin yhdeksi illaksi. Sitten tuottaja keksi "mäyräkoiran" ja siitäkin riitti yhdeksi illaksi. Viiniäkin ostettiin pulloittain, mutta kukaan ei tänään mietikään ostaessaan kolmen litran pakkauksen, että siinä on neljä pullollista. Hyvän harjoittelun tuloksena se riittää hyvin yhdeksi illaksi ja saa siitä vielä aamullakin pienen tipan.
Ollaan aika pitkällä alkoholimyönteisyydessä, kun koulun päättäjäispäivänä kadulle jalkautetaan kymmenpäinen auttajajoukko korjaamaan puistoista ja nuorison suosimista kokoontumispaikoista pahimmin juopuneet turvaan. On siinä selkeä viesti nuorisolle: ryypätkää rauhassa, kyllä teistä huolehditaan.
Viimeinen kannanottaja kertoi, että meidän yhteiskunnassamme pienestä alkoholivähemmistöstä pidetään huoltaa. Maassamme on kymmeniä tuhansia, jos ei satoja tuhansia, alkoholin suurkuluttajia ja alkoholisteja, joista pitää huolta kärsivä kotiväki. Me emme heistä tiedä. Harva tuntee ketään alkoholistia, sillä ei heillä ole nimikylttiä. Olen varma, että suurin osa heistäkin kärsii ja haluaa päästä irti alkoholista, mutta asia ei todellakaan ole niin yksinkertainen.
Jos joku ilmoittaa lähiympäristölleen ja työpaikallaan lopettavansa tupakoinnin, hän on lähes sankari, jota kannustetaan pysymään päätöksessään. Kuvitelkaa, jos joku ilmoittaisi olevansa alkoholin suurkuluttaja ja pyrkivänsä nyt eroon siitä. Tuskin millään työpaikalla on tapahtunut tällaista.
Ei välttämättä tarvitse vielä olla suurkuluttaja tai alkoholisti, kun alkoholi rupeaa vähitellen ottamaan lujempaa otetta. Tulee vaihe, jolloin tämä kuningas ryhtyykin määräämään jokapäiväistä elämää. Se antaa ohjeet, että sille on annettava lisää tilaa ja aikaa. Alkoholistille tämä merkitsee, että ei ainoastaan huomiseen, vaan jopa viikkojen ja kuukausien päässä oleviin tilanteisiin määritellään ajat, että on myös aikaa ryypätä. Alkoholistin lähipiiri tuntee tilanteen.
Miten tähän on päädytty? Myönteisellä alkoholipolitiikalla. Kun alkoholin käyttöä esitellään joka tilanteessa myönteisenä ja hienona juttuna ja mainonta sallitaan, annetaan valmistajille ja markkinoinnille vapaat kädet luoda kulutusta lisäävää mainontaa.
Miettikää! Kaikille ei alkoholi ole nautinto, vaan todellinen taakka. Heitä on keskuudessamme paljon enemmän kuin jokin pieni ryhmä, josta pidetään huolta.
Jouko Moisala
Raisio
