Lukijoilta

EU:lle yhteinen puolustusjärjestelmä

Natosta on tullut kokoomukselle elämää suurempi kysymys. Vaikka kaikki luotettavana pidetyt mielipidetiedustelut näyttävät hankkeelle punaista valoa, yhä julkisuuteen ilmaantuu Nato-jäsenyyttä kaipaavien puheenvuoroja, niiltäkin, jotka poliittisen asemansa vuoksi puhuvat suulla suuremmalla. Ja yhä huterammin perustein.

Nyt kokoomuksen kansanedustaja Hanna-Leena Hemming havaitsee, että Suomen Nato-jäsenyys edistäisi demokraattisia arvoja (TS 21.7.). Kummalle osapuolelle, se ei oikein valkene.

Puolustuksellista näkökohtaa kirjoittaja itsekään ei näe kumppanuuden perusteeksi.

EU:n sotilaallisen turvatakuun merkitystä kirjoittaja vähättelee puuttuvan yhtenäisyyden takia. "Kun 27 EU-maasta jo 21 kuuluu Natoon, on väkisin ymmärrettävä, ettei näillä mailla ole intressiä rakentaa rinnakkaisjärjestelmää." Tässä on se kipupiste, jota maallikko ei välttämättä käsitä ja jota useat sotilaat ja sotilasasianrtuntijatkin epäilevinä pyörittelevät. Kukaan ei oikein halua edistää EU:n omaa puolustusta, vaikka "EU-maat ovat rikkaita ja ne käyttävät rahaa puolustukseen suurin piirtein yhtä paljon kuin kaikki muut maailman maat yhteensä Yhdysvallat pois lukien" (Tuomas Forsberg TS 20.5.).

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Joutuukin kysymään, miksi niin kiihkeästi haetaan turvaa yhteisön ulkopuolelta. Lähteekö tarve sen tilanteen varalta, että joku EU:n omista jäsenmaista rettelöi ja sen nujertamiseksi tarvitaan ulkopuolista voimaa, Natoa? Entä jos nujerrettavakin on Naton jäsen? Tai vielä ongelmallisempaa, jos vaara tulee unionin ulkopuolelta, sekin Nato-maasta. Kuka silloin tuomaroi? Vai etsitäänkö vain likaisen työn tekijää.

Maallikon näkökulmasta Suomi elää ihannetilassa ilman uusia integraatiopyrkimyksiä. EU:n turvatakuut antavat saman suojan kaikille, oli jäsenmaa Natossa tai ei. Nimittäin kukin itsenäinen maa on valinnut sen tavan ja arsenaalin, jolla itsensä, yhteisönsä ja naapurinsa parhaiten turvaa. Eikä Suomen tarvitse siinä hävetä omaa asevelvollisuuteen perustuvaa armeijaansa.

Mielestäni myös toistuvat haikailut läsnäolosta joissain suuremmissa pöydissä näyttävät jo kuluneen teennäiseltä.

Jos maallikon äänen sallittaisiin kuulua, toivoisin, että uusi ulkoministeri käyttäisi kaiken viehätysvoimansa EU:n yhteisen puolustusjärjestelmän luomiseksi.

Unionilla on jo yhteiset ulkorajat, yhteinen raha, yhteinen parlamentti komissioineen ja mitä kaikkia järjestelmiä niitä nyt onkaan. Se ansaitsee myös itse johdetun puolustuksen.

Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tunsin turvallisuuden tunteen selvästi kohentuneen. Kaiken kokemani jälkeen.

Kosti Hongisto

Jatkosodan veteraani Sauvo