Lukijoilta

Kirkkoa uudistettava henkisen hyvinvoinnin edistäjäksi

TS/Leena Ylä-Lyly<br />Kirjoittajan mielestä kirkosta voitaisiin tehdä paikka, josta ihmiset löytäisivät helpotusta väsyneelle mielelle.
TS/Leena Ylä-Lyly
Kirjoittajan mielestä kirkosta voitaisiin tehdä paikka, josta ihmiset löytäisivät helpotusta väsyneelle mielelle.

On lähes päivittäinen aihe puhua ihmisten psyykkisistä häiriöistä, masennuksesta ja henkisistä paineista. Meistä jo joka kymmenes tai useampikin kärsii näistä vaivoista. Emme tajua tai emme ymmärrä, että meissä on kaksi eri minää - fyysinen ja henkinen minä.

Kaikki toimenpiteet tähtäävät ruumiillisen kunnon ylläpitoon. Sitä varten on urheiluhalleja, kuntosaleja, erilaisia kenttiä, kuntopolkuja, uimahalleja jne. Meitä kehotetaan syömään terveellistä ja kevyttä ruokaa. Hyvä näin, onhan hyvä kunto tasapainoisen ja miellyttävän elämän perustekijä.

Toinen minä, eli henkinen osa meistä, on tavallaan sivuraiteella ja saa pärjätä omillaan. Vasta, kun joku ulkopuolinen toteaa, että jotain on vinossa ja ehdottaa kääntymistä psykologin puoleen, heräämme todellisuuteen ja ihmettelemme miksi. Tilanne on sama kuin tietokoneessa, kun roskaposti valtaa koneen kapasiteettia ja tuhoaa tiedostoja. Psyykeen roskapostia ovat työpaineet, kiire, kilpailu, kateus ja niin edelleen.

Emme tiedä oman henkisen kapasiteettimme määrää. Siksi meidän tulisi joukolla herätä huomaamaan, että meidän tulee paneutua myös henkisen minämme vahvistamiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuuluuko tämä kirkolle, joka vuosisatojen ajan on meitä pyrkinyt ohjaamaan hengellisissä asioissa? Kirkko tekee arvokasta työtä, mutta me seurakuntalaiset emme ota sitä tosissaan. Me käymme kaksi-kolme kertaa vuodessa kirkossa. Kuuntelemme päivän tekstin ja saarnan ja mumisemme papin johdolla yhteen ääneen uskontunnustuksen ja Isä meidän ajattelematta lainkaan asian ydintä.

Kirkkokin on kriisissä. Jäseniä eroaa seurakunnista. Ulkopuoliset tahot houkuttelevat ihmisiä eroamaan ja liittymään omiin seuroihinsa. Me tavalliset seurakuntalaiset emme halua näyttää tosiuskovaisilta ja siksi emme rohkene osallistua seurakunnan tarjoamiin moniin hengellisiin tilaisuuksiin. Jos joku julkinen henkilö ilmoittaa tulleensa uskoon, todetaan hänen höynähtäneen. Mikä meitä vaivaa?

Voisiko ajatella, että henkistä minäämme olisi mahdollista voimistaa uskomalla Jumalaan? Näin me voisimme hiljaisina hetkinä rukoilla ja kiittää, pyytää johdatusta ja varjelusta Häneltä, joka Raamatun mukaan näkee kaiken ja kuulee kaiken ja on aina lähellämme.

Jonkun olisi se tehtävä! Kriisi, jossa kirkko nyt on, on se oikea hetki miettiä, mitkä ovat kirkon vahvuudet suhteessa seurakuntalaisten odotuksiin. Esimerkkinä talouselämästä on osuustoiminta, joka yritysmuotona oli tuomittu 1980-luvulla kuolemaan, kun se ei pystynyt täyttämään jäsenkunnan sille asettamia palveluvaatimuksia. Sitä oli johdettu vanhoillisesti näkemättä yhteiskunnan muuttumista.

Onneksi nuorentunut johto ymmärsi liikkeen jäsenistön eli omistajien sille antamat mahdollisuudet ja vahvuudet kilpailussa menestymisestä. Tarvittiin uutta ajattelua, uusia keinoja tyydyttää jäsenkunnan odotukset.

En ole opiskellut teologiaa enkä psykologiaa, joten edellä esittämäni ajatukset ovat tavallisen seurakuntalaisen omia ajatuksia. Aihe sinänsä on kiehtova ja meille kaikille tärkeä. Voisiko aluksi kokeilla vaikka seurakunnan ylläpitämää kahvilaa?

Sen tulisi sijaita paikalla, jonne on helppo poiketa ja jossa olisi viihtyisä, lämmin ympäristö ja henki. Tarjoiluhintojen tulisi olla kohtuullisia. Siellä olisi eri kokoisia ja muotoisia pöytiä, joiden ympärille olisi helppo kokoontua seurustelemaan. Kahvihuoneen emäntä loisi lämpimän ja ystävällisen ilmapiirin. Ohjelmaan ei kuuluisi virsiä tai puheita ellei yleisö niitä pyytäisi. Uskon, että ennen pitkää sinne muodostuisi lämminhenkisiä ryhmiä ja yksinäisetkin ihmiset saisivat uusia samanhenkisiä ystäviä. Keskustelut olisivat terapiaa ja vahvistaisivat henkisestikin tasapainoiseen elämään.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Urho Tolvanen

Turku