Lukijoilta

Kirjoittajavieras: EU ja kansalaisyhteiskunta

TS/<br />Ari Kallio on turkulainen valtiotieteen maisteri.
TS/
Ari Kallio on turkulainen valtiotieteen maisteri.

Ari Kallio

Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n uudistusopimuksen kuten kolme vuotta sitten ranskalaiset ja hollantilaiset. Syyksi sanotaan riittävän tiedon puute sopimuksesta. Tuosta sopimuksesta ei monikaan äänestäjä tiedä yhtään mitään, mutta uskoo, että senkin perusteella lisättäisiin taas kansalaisia eriarvoistavaa nykykehitystä. Moni äänestää vastaan vaikka vain hidastaakseen noita huononnuksina pidettyjä uudistuksia. Jatkuuhan yksityistäminen ja kaiken kilpailuttaminen edelleen heikentäen koko ajan muun muassa julkisia palveluja.

l

Työaikaakin on jo monessa maassa pidennetty palkkaa korottamatta ja työtahtia kiristetään jatkuvasti. EU:n työ- ja sosiaaliministerit hyväksyivät äskettäin viikkottaisen työajan pidentämisen tarvittaessa yli 48 jopa 65 tuntiin! Tämäkin huolestuttaa monia.

Olisi ymmärrettävää, jos tavoitteena olisi korvata vähentyvää työvoimaa. Kyse on kuitenkin lähinnä vapaakaupasta, koska esimerkiksi Kiinassa työajat ovat huomattavasti pidempiä. Työajan pidentäminen palkkoja nostamatta ja työtahdin kiristäminen on kuitenkin samaa kuin kehityksen kellon siirtäminen taaksepäin, tulisihan etenevän automaation helpottaa ihmisten elämää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

EU:hun liityttäessä luvattiin sen nostavan jokaisen elintasoa ja parantavan ihmisoikeuksia. Tuloerot ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet jopa lainsäädännön keinoin, jotta pääoma ei karkaisi halvemman verotuksen maihin. Ja leipäjonotkin kasvavat vaikka yhteiskunta keskimäärin vaurastuu. Ei ihme että moni tuntee itsensä petetyksi, vaikka sinänsä pitäisi EU:ta tarpeellisena kansojen yhteistyövälineenä.

EU-johdon tulisi ymmärtää, että markkinoiden avulla ei voi ratkaista kaikkia yhteiskunnan ongelmia ja nostaa kaikkien elintasoa. Lisäähän markkinavetoinen tulonjako aina eriarvoisuutta. Raa´an kilpailun sijaan tarvittaisiin enemmän yhteistyötä ja yhteisvastuuta, ilman niitä hyvää yhteiskuntaa ei voida rakentaa. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta perusteltua olisi palata myös takaisin entiseen sekatalousjärjestelmään, joka vakauttaa taloutta ja vähentää suhdannevaihteluja.

l

Kansalaisten enemmistö maksaisi mielellään lisää veroja sosiaaliturvan parantamiseksi. EU on kuitenkin matkalla aivan toiseen suuntaan. Se merkitsee kasvavaa kuilua sen ja ihmisten toiveiden välillä. Tässä on samalla kyse myös vakavasta demokratiavajeesta, kun kansan tahto ei muutu poliittisiksi päätöksiksi.

Perusteeksi tähän ei todellakaan riitä selitys, että meillä ei muka ole muuta mahdollisuutta kuin vain sopeutua nykymuotoiseen vapaakauppaan. EU on suuri toimija maailmankaupassa ja voisi ottaa tuontirajoitukset jälleen laajempaan käyttöön hyvinvointiyhteiskunnan suojaamiseksi niitä maita vastaan, jotka kilpailevat eri pelisäännöin. Jos se niin toimisi, kansanäänestyksissäkin syntyisi vähemmän ikäviä yllätyksiä. Tarvitaan politiikan täyskäännöstä ihmisen suuntaan. Kaikki tässä maailmassa ei ole kauppatavaraa.

Kirjoittaja on turkulainen valtiotieteen maisteri.