Lukijoilta

Herätysliikkeet tienhaarassa

TS/<br />Juhani Happonen on peruskoulunopettaja ja vapaa toimittaja.
TS/
Juhani Happonen on peruskoulunopettaja ja vapaa toimittaja.

Juhani Happonen

Tänä kesänä ovat jälleen kaikki kirkon herätysliikkeet sekä niin sanotut vapaat suunnat pitäneet kesäjuhliaan. Juhlapuheissa on muisteltu liikkeiden syntyvaiheita. On pohdittu myös tämän ajan ja tulevaisuuden haasteita sekä miten onnistutaan pitämään kiinni luovuttamattomasta hengellisestä perinnöstä ja samalla avoimin ja rohkein mielin uudistumaan ulkoisessa toiminnassa.

Kansankirkosta eroaa vuosittain keskikokoisen suomalaisen kaupungin väkimäärä jäseniä. Osa jättää kirkon, koska se on heidän mielestään jämähtänyt kehityksessään paikoilleen. Suunnilleen yhtä suuri joukko perustelee eroansa kirkon liiallisella modernisoitumisella ja uudistusinnolla.

Heränneet, eli körttiläiset, ovat menettäneet merkittävästi protestiluonnettaan. Puolentoista vuosisadan takana ovat ajat, jolloin Savon herättäjä Ukko Paavo sekä Pohjanmaan tulisieluinen pappi Niilo Kustaa Malmberg tovereineen olivat syytettyinä Kalajoen käräjillä varojen keräämisestä lähetykselle sekä seurojen pitämisestä.

Esivallan ja arkkipiispan johdolla silloinen virallinen kirkko hiillosti harhaoppiseksi luokittelemiaan sielunpaimenia. Ulkoisen paineen hellittäessä herännäisyys hajosi keskinäiseen kinasteluun ja hiukankin eri tavalla uskon salaisuutta tulkitsevien pappistovereiden ankaraan tuomitsemiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

l

Samoihin aikoihin Lars Levi Laestadius jyrisi Lapissa juoppoutta ja riettautta vastaan sellaisin sanakäänteinen, ettei tänä päivänä siten kukaan kirkonmies onnistuisi yhtä kertaa useammin saarnaamaan parannuksen teon välttämättömyydestä radiossa tai televisiossa. Syntyi yksi kirkon suurimmista herätysliikkeistä. Lestadiolaisuus hajaantui sittemmin lukuisiin eri ryhmittymiin.

Vanhoillislestadiolaiset pohtivat Sievin suviseurojen lehdistötilaisuudessa liikkeensä suhdetta sekä yhteiskunnassa että kirkossa myllertävään arvojen muutokseen. Liikkeen nykyiseltä johtajalta rovasti Olavi Voittoselta jäi selkeästi vastaamatta kuopiolaisen Kirkko ja Koti -lehden toimittajan kysymykseen, milloin lestadiolaisten kipuraja kaiken muutoksen hyväksymisessä tulee vastaan.

l

Helluntailaisuus edustaa maassamme suurinta kirkon ulkopuolista herätysliikettä. Sillä on jäseniä yhteensä saman verran kuin ortodoksikirkossa yhtäläistä laskutapaa käyttäen. Liike on suuren muutosprosessin kourissa. Osa seurakunnista on rekisteröitynyt ja liittynyt vasta perustettuun Suomen Helluntaikirkkoon.

Monet vastustavat kehitystä jyrkästi. Liikkeen yhtenäisyys on ankarammassa koetuksessa kuin koskaan tähän mennessä. Helluntailaiset tarvitsevat nyt sopuisaa ja toisiaan ymmärtävää mieltä.

Jyrkät asenteet hajottavat herätysliikettä. Juhannuskonferenssi Keuruulla kuitenkin vakuutti teemansa puitteessa, että Paras on edessä.

Kaikki ovat epätäydellisiä. Jos muut olisivatkin melko hyvin onnistuneita, kurkistaa useimmiten omasta peilistä perin puutteellinen luomus. Jumala on onneksi aina suostunut käyttämään vajavaisia täydellisten puuttuessa. Siksi Sanaa kannattaa edelleen saarnata kaikissa seurakunnissa.

•  Kirjoittaja on siilinjärveläinen toimittaja-evankelista.